Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
105)
ken ja, iloinen olento, vaikka unkin
pikkuinen. Pieni Pculiillailien se on, meidän
metsiemme Kojibri, joka ei talven
kylmyyttäkään pelkää vaan, jää tänne
kiiu-sikkoiliimme. Siellä voit nähdä hänet
iloisena hyppelevän oksilla.
Ystäviänne ovat l/ämii kaikki, ja heillä
on vielä paljon muita sisarin ja ve^iä. jotka
kaikki kevään tullen palaavat: maillemme.
Tahdot tehau olla heidän ystäviään, ja
suojelijoitansa, silloin kertovat, he teille,
pa-reuimin kuin Tilhi on tainnut, oman
Jy-hyou elämänsatunsa. Tahdofctelmu sen?
Luon n o, m ääniä,
Qsttk. i
aikki (lienet metsänhaltiat näkevät ja
huomaavat kaikkea, mikä on
suloista luonnossa, ja sitte he siitä
soittavat ja laulavat. He laulavat kuusien
komeutta, tähtien kirkkautta, kesän suloa
ja kaikkea viehättävää luonnossa. Hti
opettavat kyntörastaallekin noita vienoja
säveleitä, jotka liikuttavat ihmisten mieltä.
Iltasilla kun aurinko laskeutuu, istuu
ru-sopii vien reunalla Luonnottaria, joilla
myöskin ou kanteleet ja jotka ylistävät
sinitaivasta ja koko maailman Luojaa.
Kaikki nuo säveleet luonnossa yhtyvät sitte
yhdeksi ainoaksi sopusoinnuksi, joka
liikuttaa hyväili ihmisten mieltä ja
synnyttää heissä rakkautta maaliansa ja
kansaansa. kohottaen heidän mielensä
korkealle Luojan luo. Mutta ainoastaan hyvät
ihmiset voivat käsittää luonnon ääniä.
Sellaisia, joilla on paha omatunto,
tekevät ne vaan rnuhatrominimiksi. Tässä,
Lvy-liseni, saat sinäkin tuoulaisen pienen
Icari-teleeu. Soita sillä ja opeta ihmisiä
käsittämään luonnon ääniä." Näin sanoen
antoi Miplikki Lyylille Nyyrikin tekemän
kanteleen.
Lapset alkoivat, nyt tehdä lähtöä,
mutta mitenkä osuisivat he nyt.
kotiin täältä kaukaa? Ho kysyivät
Mielikiltä neuvoa ja hän hymy ellen lausui:
,.Kovin pitkä olisi teidiiu käydä kotiinne.
Tulkaa tänne, niin neuvon teille keinon."
Sitito vei hän lapset eräälle hienoimmista
vehreistä .sammalista tehdylle vuoteelle,
sanoen: „Levätkää n\t ensin pikkusen,
teitä kaiketi jo kovasti väsyttää."
Lapsia väsyttikin kovin ja he laskeutuivat
vuoteelle. Haltiat alkoivat laulaa heille
kehtolaulua. Puoli-uukuksissnan kuulivat
In , miten Tapio alkoi sanella mahtavia
loitsu-sanoja, ja tunsivat, kuinka vuode
kohosi maasta hiljalleen. Ile koettivat avata
silmänsä, vaan eivät voineet Hetkisen
kuluttua laskeutui vuode taas alas ja kun
he avasivat silmänsä, oli kirkas kesä-tunnu
ja molemmat lapset makasivat, mättäällä
aivan lähellä kotia metsän, rajalla.
Kepeästi nousivat lapset ylös ja läksivät
kolia astumaan. Siellä olivat vanhemmat
jo olleet kovin murheissaan, kuu lapset olivat
niin kauvini poissa, vaan sitä ilosemmiksi he
tulivat, kun jälleen saivat kotiin lapsensa ja
kuulivat, tnitä heille oli metsässä
tapahtunut. Lyyli ja Kalervo elivät kauvau
vanheinpainsa ilona. Lyyli soitteli
Mielikin antamalla kanteleella ja lauleli vienoja
hiukan surumielisiä lauluja, sillä hän
kaipasi tuotu [luhdasta raittiutta, jota ei muualla
missään olo niin täydellisesti kuin
Tapiolassa. Noita lauluja oppivat sitte
muutkin ihmiset ja siten syntyi kansanlauluja,
jotka vieläkin liikuttavat, mieltä ja -joissa
kaikuu juuri noita luonnon säveleitä, joita
kuulemme metsässä kesä-illnlhi. —
Kalervosta tuli reipas metsästäjä, joka
Tapion antamalla jousella ampui Hionta
karhua. Molemmat elivät vanhoiksi: eu
tiedä, elänevätkö vieläkin.
\Velhuno.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
