Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
77
jt UNENI,
(Kuvalla.’
kävelevinäni kauniilla niityllä,
nauttien kesäpäivän ihanuutta,
kun minun vastaan astui
arvokkailla askeleilla suuri, liannaa
jänis. Minä hämmästyin ja
syystä: sillä eipä liän kävellyt
mui-ilen jiiuisten tavoin neljällä ja-
(Dtljm hauska nähdä teitä täällä; terve
tilitiltänne."
Minä en aluksi voinut virkkan mitään,
niin hämmästynyt olin: mutta hiukan
toinnuttuani lausuin kummastukseni siitä, että
jänis voi puhua ja kävellä, vieläpä
uskaltaa lähestyit pahinta vihamiestään, ihmistä.
Jänis naurahti tyytyväisesti ja lausui
latinalaisen värssyn: ,.In silvi* lep6re$, iu
verbi» ipuiero lepöres!", jonka hiili suo-
killa: ei, kaheleilla jalalla kävi liän, päässään
kirjava lakki .ja heilut taen kädessään keppiä,
ikäänkuin joku keikari Helsingin
esplanan-clilla. Mutta vielä situremniaksi kasvoi
hämmästykseni, kun tuo kummallinen olento
kohteliaasti nosti lakkiaan ja selvällä
ihmisäänellä lausui:
mensi: „Ktsi jäniksiä metsistä,
sukkeluuksia sanoista", luullen minun muka ei
latinaa ymmärtäviin.
Sitten aloitti hän kanssani hyvin
oppineen keskustelun, josta en paljon mitään
ymmärtänyt, vaikken sitä jänikselle il
ihaissut.
Tehdäkseni lopun tuosta ikävästä
keskustelusta kysyin häneltä, löytyikö
metsässä muita puhuvia jäniksiä kuin hän.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
