Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
»8 <e>-
jÄo TT X r.
P ienessä, maaSeutn-kanpungissu asui
erään rakennuksen yläkerrassa
[>a-pinleski, jolla oli poika ja tytär.
Leski oli vähissä varoissa, mutta
ahkeralla työllä ansaitsi hän toki niin
paljon, että tuli hyvin toimeen, vaan
pojan pääfltyä ylioppilaaksi alkoi äidille
huolia karttua, sillä yliopistossa ollessaan
tarvitsi poika rahoja, mutta hänellä ei
ollut enempää tietoa huomisista varoista,
kuin taivaan linnuilla.
Leski tuumaili nyt miten hän saattaisi
lapselleen hankkia, mitä välttämättöinästi
olisi hänelle tarpeen. Hänen tätä
ajatel-lessansa tuli Lauri äitiusä luo sanoen;
,,Mit.ä äiti nyt niin miettii, olette aivon
alakuloinen?"
nTuumaan sitä, poikaseni, että tähän
asti olemme hyvin tulleet toimeen
työllämme, tuutia kuu sinä syksyllä meuet
yliopistoon, en tiedä, niistä sinulle varoja
saisin. Sitä ja tätä oleu miettinyt, mutta
en vielä ole mitään keinoa keksinyt;
kuitenkin luotan siihen, että Jumala minulle
tarpeessa neuvon autaa, onhan syksyyn
vielä aikaa." „Oi äiti! olenhan
ylioppilas!" inoi Lauri, -älkää äiti kulta
minusta huolestuko, kyllä minä jo voin
tjö-tä tehdä ja toimeen tulla." Ja syleillen
äitiänsä lisäsi hän vielä: „menkää nyt
vain levolle, kyllä minusta Jumala
murheen pitää."
,,Ja kaikki mitä minä ansaitsen,
säästän Laurille", sanoi Laina, joka vasta
oli 14:ta vuotias.
„Te olette hyvät lapset, rauhallisena
lasken levolle niin kauan kuin sellaisina
pysytte, — mutta lukekaa nyt iltarukous".
Lauri luki selvällä, kauniilla äänellä
rukouksen, jonka loppusanat kuuluivat:
„Tee ahkerana vain sä tehtäväsi,
Niin kaikki hyvin johtaa Herran käsi."
Silloin sanoi äiti: „Ntiot sanat ovat
ikäänkuin lohdutukseksi lähetetyt meille.
Lapseni, painakaatte no mieleenne, ne
ovat hyvänä tukena, jos .jolloinkin
epäilykseen tulisitte." Lapset syleilivät
äitiänsä ja hyvää yötä toivotettuansa toi-
silleen menivät he kaikki levolle, mutta
aamu-aimnko näki heidät jälleen
ahkerassa työssä, sillä sen täunä perhe kvllä
tiesi, että ^aamurusko alikerulle tuopi
kullan tullessansa."
Lauri oli saanut kirjoitus-työtä, josta
hänelle karttui vähän tuloja. Laina kutoi
kauieelilangoista somia huivia, joita
häneltä tilattiin sen mukaan, kun niitä
valmistui, ja rahat vei hiin aina
säästöpankkiin Lauria varten. Näin tiimii perhe
rakkaudesta toisiinsa ilolla teki työtä, ja
Jumala siunasi heidän työnsä niin, että
syksyn tullessa Laurilla oli vähäinen
rahasumma, jolla hänen sopi lähteä
yliopistoon. Ja sinne hän lähti; äidin ja
sisaren siunaukset liäntä seurasivat.
Helsingissä hiin pyrki kotiopettajaksi johonkin
perheesen, jotta saisi vapaan asunnon ja
Kuitenkin saattaisi jatkaa omia opintojansa.
Koska Lauri oli ahkera ja etevä poika,
lupasivat hänen opettajansa koettaa hankkia
hänelle sopivan paikan, jos sellainen olisi
saatavissa. Kuukausia kului, vaan vielä
oi kuulunut mitään. Laurin pienet varat
hipuivat aina vähemmiksi, vaikka hän
joskus sivutyöstä ansaksikin muutamia
markkoja, sillä ruoka ja huoneet ovat
Helsingissä kalliita.
Eräänä lauvantai-päivänä, kun Lauri
viikon oli ahkeraan työtä tehnyt, läksi
hän ulos kävelemään, vaan tultuansa
Etelii-esplanaadikadun varrelle, näki hän kadun
syrjällä istuvan erään pienen
kerjäläispojan, jolla oli vähäinen nisuleiviinpalanen
kädessä. Tuosta lierkkupidasestaan
poikanen jakeli muruja kahdelle kyyhkyselle,
jotka olivat lentäneet hänen luoksensa.
Lauri katseli mielihyvällä tuota kilttiä
poikaa, meni mitään sanomatta jo hänen
ohitsensa, vaan palasi samassa jälleen, otti
vähistä varoistaan muutaman pennin ja
antoi ne pojalle lausuen: „ Tässä on
sinulle vähän rahaa, että saat ostaa itsellesi
ja pikku kyyhkyläisille uiakeisiu. Ja’a
toistekkiu vähistä varoistasi sille, jolla on
vielä vähemmän kuin sinulla." Näin
lau-suttuaan meni Lauri jälleen eteenpäin eikä
huomannut, että eräs komeasti puettu
herra häntä seurasi. Mutta nyt tämä
ennätti Laurin, jolle hiin kohteliaasti terveli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
