- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
100

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

-O 100 <3>-

ELÄINTEN TIENTEKO.

(Kansantarina Kivijärvellä.)

(Jatk.)

S! itteu liiennyt, mies linnun pyydyksiä
I tekemään metsään. Näki niin, että
linnut kävelleet semmoisia pieniä teitä ja
polkuja. No sitten oli virittänyt rihmansa
tielle ja telinyt satiinia, johon paunaan
neljä puuta, ja loukkaan, joka on niinkuin
pellavaloukku. Sitten tullut kettuja karhu
ja sanoneet että: nminkätähden sinä
meidän tielle noita teit, kun et ollut
tekemässä tietä meidän kanssa"? Mies oli
sanonut niin että: „kuu hän kulkee
monasti tietä, niin hänen allaan kuluu sitten,
niin siinä tie paranee, kun hän paljo
kulkee". Niin oli sanonut kettu ja karhu:
„no mitäs vaston sinä noita laitit tielle?"
Se sanonut niin että: „joka ei ymmärrä
varoa, niin menköön niiden alle viisautta
oppimaan". Kettu mennyt ja koittanut
hännällään lonkasta, ja siinä oli kovat
kivipainot. Sitten oli pistänyt häntänsä
pään kettu siilien virikevarpuun että:
„mitä se vaikuttaa tiellä, jos tuohon
menee"? No pistänyt häntänsä pään siihen,
niin loukas lauennut, sitten ja ketun häntä
siiliä litistynyt sen loukkaan alla ja lähtenyt
karva pois siitä. Ja sitten mennyt
jänikselle valittamaan että: „initä ininä nyt
teen, kuu minun hännästäni lähti
karva-tukku pois, punoset karvat"? Jänis
sanoi niin että: „elä ole työpehtori
milläsi-kään, minä annan siihen valkeat karvat,
nykin itsestäni ja annan sinun häntäsi
nenään valkeat karvat, niin vielä ne
korottavat sinulle virkaa ja ovat kauneuden
merkit".

No sitten oli karhu tullut siilien tielle
ja kysynyt kot.ulta: „no mitä ne vaikutti,
se jota sinä koetit"? Kettu sanonut että:
„ ininä koetin hännälläni, ja pistin hännän
nenän sinne, ja sieltä kävi niin kauniiksi,
että valkea pilkku tuli hännän nenään,
. koota sinä myös hännälläsi tai pistä jalkas

siune alle". No karhu oli sanonut että:
„lähde sinä, Mikko, kanssa neuvomaan,
rni-teu hän koettaa niitä". Sitten oli ollut
toisella puolella sadin ja toisella
puolella loukas ja karhu keskellä. Karhu
kysynyt ketulta että: „miteu hän nyt
siinä koettaa"? Sanoi niin että: „paue
nyt hiljakseen häntäsi sen virikevarvun
alle, vaan takajalkasi satimen alle". No
karhu-köntiö seisoi suorana niinkuin mies,
sitten pannut takajalkana» satimen alle,
siinä sadin laukesi jalkain päälle, ja häntä
keskeä kohti pörähti poikki, kun loukas
löi poikki hännän. Ja sitten oh karhu
siinä seissyt, ja jalat kätkeneet karhulta
[loikki, ei ollut päässyt sieltä satimesta
pois. Sitten oli sanonut ketulle että: „uo,
mitä sinä nyt. tuumaat? että mono
veikkonen hakemaan apua! Niin mene sitä
miestä käskemään, että tulee häntä pois
päästämään"! No mies tullut päästämään,
ottanut pyssyn mukaansa ja kirveen, ja
ajatellut että, jos se vihastuu hänelle ja
repii kovasti. Karhu oli puhunut että:
„nosta, velikulta, ihmisen sukua minäkin
olen, minulla 011 tyhmän mielien mieli
ja yhdeksän miehen voima, auta nyt
minua tästä pahasta paikasta"! No mies
nostanut satimensa päältä pois, ja karhun
takajalat tulivat, kun ne poikki katkesivat,
sen laatuisiksi, kuin mies virsujalassa
kävelisi nevalla, samanlainen 011 karhun
takajalan jälki. Ja kiveräksi kävivät
karhun takajalat niinkuin jäniksen jalat.

Mies oh virittänyt pyydyksensä,
sano-nut niin että: „joka menee siilien, niin
menköön, joka ei viitsi kiertää, uiin
menköön siihen". Sitte oli kettu sanonut:
„jaa, minäpäs on menekään, minä katsou
eteeni, kun minä kuljen matkoillaui, että
en mene miehen pyydyksiin". Niin kettu
haukkunut ja manannut miestä että:
„hävytön olet, kun noita laitat meidän
vastuksiksi tielle, että meidän pitää niitä varoa"!
Mies sanonut että: „eläs huoli kyllä minä
sinullekin keinon keksin, niinä laitan
raudat. ja viritän niin viisaasti, että sinä käyt
rautoihin". Kettu sai siitä vihiä ja
viisautta, että kun raudat haisee, niin hän
ei mene.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0104.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free