- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
143

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—147

kerran tulee, kunhan opit tätä pitämään
vdvollisiHUimixi.u Ja Kanna koetti
todellakin parasi ansa voittaa
vastahakoisuutensa leipomisen, kutomisen, keittämisen,
neulomisen ja pesemisen suhteen, kunnes
hän melkein kokonaan voittikin sen ja
hänestä tuli oikein kodikas pikku tyttö.

(Jatk.)

Eksynyt lapsi.

Jyjjonta vuotia sitten kulki eräs herra
Bearghan jalkasin Pohjois-Amerikan
Yhdysvalloissa. Hän oli varustanut
itsellensä kaikkea, mitä mahdollisesti tulisi
tarvitsemaan vaivaloisella matkalla, jonka
kestitessä useinkin tulisi viettämään yönsä
paljaan taivaan alin. Selässään kantoi
hän myttyä, jossa hänellä oli_ villa-vaippa
sekä ruokaa p*ariksi. kolmeksi päiväksi.
Kirves olalla kulki nuorukainen
reippaasti eteeupiiin, ja eräänä aamuna
saapui luin pienen joen rannalle. Hän aikoi
ensin kahlata sen yli, mutta pitkällisen
sateen jälkeen oli vesi noussut niin. ettei
hän voinutkaan aikomustaan toimeen panna.
Hän kulki pitkin rantaa, etsien sopivaa
puuta sillaksi, mutta sp, jonka hän
sitä varten hakkasi, kaatui veteen ja meni
myötävirtaa. Nuorukainen päätti
sen-tähden jonkun matkaa kulkea rantaa
pitkin, kunnes löytäisi sopivan paikan
mennäkseen toiselle rannalle.

Tultuaan paikalle, jossa virta oli
leveämpi. vaikka tosin matala, päätti hän
tavalla talli toisella mennä vastaiselle
rannalle. Hän hakkasi seutiihden läheisistä
puista suuria oksia, sitoi ne hienoimmilta
oksilla yhteen, tehden täten jonkunmoisen
laulan. Sitten asetti hiin sille pyssynsä,
!• irveensä ja vaatteensa ja ui toiselle
puo-. Ile, vetäen lauttaa jäljessään.

Jälleen puettuna virvoitti hän itseään
ruualla ja juomalla ja oli juuri
lähtemäisillään, kun hiin metsästä kuuli
valitta-tavan äänen, joka vähiin kuului karhun
poikien vikinältä. Hiin latasi pyssynsä.

ja astui sinnepäin, mistä ääni kuului.
Yhtäkkiä valitus lakkasi, kuului
ainoastaan hiljainen ratina vadehnapensaissa.
Yhä luullen siellä olevan jonkun elävän,
aikoi herra Beargluin onnen kaupalla lau
aista pyssynsä, – mutta malttoi
kumminkin mielensä ja katsoi lähemmin peu
sastoou.

Silloin njiki lmn lehtien välitse pienen
tytön, joka noukki marjoja. Se "di noin
7:män-vuoiin6ä lapsi; vaatteet oli sillä
rikkirevityt. ja likaiset, mutta kumminkin
saattoi niistä huomata, ettei tyttö ollut
varattomien vanhempain lapsia. Hiilien
kasvonsa olivat vaaleat ja hän valitti ja
nyyhkytti vähä väliä.

Herra Bearghan oli hyvin
kummastunut. ja rykiisi pari kertaa, herät.tääkseen
lapsen huomiota. Kun tyttö huomasi
nuorukaisen, huudahti hän kovasti ja
kätki kasvot käsiinsä. Lempeästi puhutellen
nosti herra Bearghan tytön maasta ja
koetti poistaa hänen pelkonsa. Vihdoin
uskalsildn tyttö katsoa ylös ja sanoi
silloin, ystävällisesti hymyillen:

„Nyt tiedän, ettette tahdo tehdä minulle
mitään pahaa."

„Pahoako, enhän toki-, vastasi
nuorukainen ystävällisesti.

„Minua niin väsyttää-, jatkoi lapsi.
„ja minulla on ollut, niin nälkäkin, mutta
täällä olen löytänyt vadelmia, kumminkin
syön ainoastaan terveitä marjoja, enkä
senlaisia, joissa on hämähäkin verkkoa.
Äiti on kieltänyt senlaisia syömästä."

„Missä 011 äitisi, lapsi" V kysyi herra
Bearghan.

„ Kotona luultavasti. Mutta hän ei tiedä,
missä minä olen. Minä on enää osaa
kotiani, vaikka olisin täällä kuinka kauan."

.Mitäs sanot, lapsi! Jumala 011 johtanut
askeleeni tänne! Seuraa minua tuonne
kedolle. siellä saat lihaa ja vehnäleipää."
Näin sanoen kantoi hän tytön
nurmikolle, missä hänen tavaransa olivat, ja
antoi hänelle siellä liluia ja leipää.

Kun lapsi oli vähän virkistynyt, kertoi
hiin, että nimensä oli Lvdia Harper, että
hänen vanhempansa asuivat kaukana siitä
ja että hän oli lähtenyt metsään viemään
ruokaa isällensä, joka teki työtä siellä,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0147.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free