- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
154

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—$> 154

kin kielet soimaan, ja pukee lämpimiin,
innokkaisin runoihin ja laulun väräjäviin
säveliin ne tunteet, joita ei voi sanoilla
lausua.

Senlaista juhlapäivää vietettiin
pääkaupungissamme 27 päivä Syyskuuta: silloin
Helsingin Suomalaisen tyttökoulun uusi
rakennus juhlallisesti vihittiin
taikoituk-seensa. Silloin oli koditon koulu saanut
suojan, turvan, saanut oman kotilieden,
jota se kauvan oli kaivannut.

Riemastuksen tunteilla Tyttökoulun
kaikki entiset oppilaat, olkoot he lähellä
tai kaukana, ovat ottaneet tähän juhlaan
osaa, riemastuksen tunteilla ovat siihen
ottaneet osaa kaikki ne, jotka
Tyttökoulussa par’aikaa oppia saavat.
Sydämmel-lisesti ovat, he iloinneet siitä, että heidän
oma rakas koidunsa on kodiu saanut.
Heille varmaankin tuntuu ihan
samanlaiselta, kuin lapsille, joiden vanhemmat
aina olisivat asuneet matalassa mökissä,
ja vieläpä vieraitten huoneissa, missä ovat
paljon puutetta nähneet, ja jotka sitte
saisivat tietää, että nuo armaat vanhemmat
ovat viimeinkin saaneet omiin kodin, että
heille on annettu suuri, valoisa, kaunis koti,
annettu heille aivan omaksi. Mikä
sydämmellinen ilo eikö siitä syntyisi? Ja
tuon ilon nyt tuntevat kaikki koulun
holhotit, tyttökoulun entiset ja nykyiset
oppilaat, jotka ovat kokeneet sen
rakkautta, vaan jotka myöskin tietävät mitä
vaikeuksia sillä on ollut voitettavana, kun
oppisalit vuosien kulnessa ovat liian ahtaiksi
käyneet. Ehkäpä riemuitsevat tästä monet
Tilhin pienistä lukioistakin, jotka vielä
toivovat Suomalaisen Tyttökoulun oppilaiksi
päästä. Ja monta voi nyt tämä koti suojaansa
sulkea, monelle tietoja lialuavaisille
ovensa avata.

Suomalaisen Tyttökoulun vihkiäisjuhla
oli riemu hetki koko kansalle, sillä se
tietää, että tyttökoulutkin tahtovat
oppilailleen luoda ihanteita, jotka heille
voivat elämän polulla opastajina olla, että
tyttökoulutkin tahtovat kortensa suureen
kausulliseen rakennustyöhön tuoda.
Sen-pätähden, kun uudelle huoneelle
rukoiltiin Jumalan siunausta ja kun rukoiltiin
että totuudeu henki aina noissa avaroissa

saleissa nsuisi, tämä rukous oli ikäänkuin
huokaus koko kansan puolesta, ja kun
juhlallisen hymnin sävelet kajahtivat, olipa
kuiu olisi koko Suomi yhdistynyt
kiittämään Luojaa kaiken hyvän antajaa, kuin
olisi se „Maammeu laulussa tahtonut
lausua nykyisyytensä, tulevaisuutensa
hartaimmat toiveet.

Juhla oli päättynyt, tyytyväisin mielin,
riemu rinnassa lähtivät juhlavieraat ja
koulun oppilaat kukin pois ja hiljaisuus
vallitsi pian noissa valoisissa saleissa,
tilavissa käytävissä. Kirkas päivän paiste
vuodatti valoaan läpi korkeitten
ukkunoi-den, kultaiset säteet muodostivat valon
väreitä seinille ja väikkyivät solukoiden
patsaiden kultakoristeilla. Mitähän nuo
niin vienosti, hiljaa kuiskasivat?

Tahdotko kuulla sen, niin kerron
sinulle tuon kauniin tarinan, jonka ne
kuiskasivat rakkauden taikavoimasta? Ne
kertoivat kuinka paljon todellinen,
uskollinen rakkaus aikaan saa, kuinka se voi
vaikeudet voittaa, kaikki esteet poistaa.
Nuo kirkkaat säteet kuiskaelivut vielä
niistä jaloista kansalaisista, jotka
elämänsä parhaat voimat, henkensä jaloimraat
hedelmät olivat Suomen tyttärien hyväksi
pyhittäneet, jotka salomaiden kainolle
im-melle olivat tilaisuuden hioneet
kotimaisin kielin sivistyksen aarteisin tutustua,
oman kotilieden ääressä iki-ihanteita
iha-ella. Ne kehoittavat Suomen tyttäriä
pyrkimään valoa kohti, kasvamaan,
kehittymään isänmaamme iloksi, kansamme
kaunistukseksi, kypsymään uskollisiksi,
toimeliaiksi suomalaisiksi naisiksi, jotka
elämänsä kutsumuksen tietävät Ja sen
tunnollisesti tahtovat täyttää.

Hanna sisareni.

(Jatk. u:o 18.)

Iäti, mikä on tehtävä? kysyi
Hel-1 mi ja ajatteli arvoitukaiu.
— ,, Uimisen tehtävä on se
työ, jonka Jumala on uskonut
häuelle toimitettavaksi. Jos
äitisi esimerkiksi antaa sinulle
mekon paikattavaksi tai runon
opittavaksi. Siitä ei iSipu niin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0158.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free