Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—156
iniuut luotiin tytöksi? nyyhkytti hän.
Pojulle on koko maailma avoimia, mutta me
tytöt olemme kuin kytketyt kanat ....
ja lian koetti laskea pilaa, kaikella
voimallaan pidätellen kyyneleitä. Ou tyhmää
itkeä, mutta näetkö Lotti, on onnettominta
olla syntynyt tytöksi! Eräänä kauniina
päivänä karkaan minä Amerikaau,
pukeudun pojaksi, palvelen ensin
kadunlakaisijaa kunnes ansaitsen niin paljo rahaa
että voin ostaa itsalleni kiijoja ja sitten
......sitten!
Se ei yhtään ollut uiahdotanta, ettei
hän olisi uskaltanut knikkea tuota, sillä
hän oli hyvin rohkea ja päättäväinen.
Mutta kun minä itkien kuiskasin: ja me
Hanna? — tuli hän yhtäkkiä
miettiväiseksi, suuteli minua ja sanoi: se ou totta,
minä en voisi teitä jättää.
Sanoin Hannan olleen rohkean ja voisin
kertoa teille monta pientä seikkaa, jota
tuskin uskoisi tytön saavan aikaan. Yksi
tapahtuma täytyy minun kuitenkin kertoa,
se ei koskaan lähde mielestäni.
Kun Hanna oli 12 ja minä 9 vuotta
vanha, olimme me lapset jätetty yksin
kotiin pappilaan. Vanhemmat olivat
jossakin kylässä ja kaikki palvelijat menivät
illalla tansseihin noin puolen virstan
pääluin meiltä. Veljet olivat vielä kotona,
mutta Elokuu oli loppupuolella ja heidän
piti kohta lähteä Helsinkiin. Ilta oli
pimeä ja meistä tuntui yksinäisyytemme
hiukan kolkolta. Kun olimme sulkeneet
ovet, panimme maata, luimme
iltarukouksemme jn olimme juuri
nuklcu-maisillainme. Yhtäkkiä kuulimme
ankaran jyskyttämisen kyökin ovella ja
vieraita ääniä, jotka vaativat että avaisimme.
Vaaleina ja peljästyneinä hiivimme
ikkunan luo ja eroilimme epäselviisri viisi tai
kuusi miestä, jotka kaikki näyttivät
juopuneilta ja pitivät ääretöntä meteliä
pihalla, kiroillen, laulaen, huutaen ja nauraen.
Koko ajan paukuttivat muutamat heistä
kyökin ovelle jn nhkaaivat lyödä ikkuuat
rikki ellemme avaisi. Mikä meidän neuvoksi?
— Hiivi sinä ulos isän akkunasta, Harald,
saudi Hanna, ja juokse niin pian kuin voit.
Koivistoon, jossa tanssit ovat, ja lentsu
rengit kotiin.
— KJitoksia paljon, sehän olisi samaa
kuin hypätä suoraan susien kitaan, sanoi
Harald ja oli oikein hirvittävän kalpea.
— Niin menen itse, sanoi Harma
reippaasti, emme voi odottaa kiuiues miehet
panevat uhkauksensa toimeen ja sysäävät
ikkunat sisään.
— Elä mene Hanna, elä mene!
rukoilimme kaikki ja tunsimme itsemme
vieläkin avu ttomjmmiksi ajatellessamme
hänenkin jättävän meidät.
— Minun täytyy, sanoi hän ja näytti
tn iettiväu jotakin. Minulla on tuuma, sanoi
hän iloisesti. Te menette kaikki isän
suureen vaatekaappiin ja otatte avaimen
pois ovesta. ,Tos he pääsevätkin sisään
minun poissa ollessani, niin eivät he
ainakaan voi tehdä fctUc pahaa.
Hän kietoi suuren huivin ympärilleen,
avasi hiljaan akkunan, luisti alas, jonka
jälkeen kuulimme liänen varovaisesti
hiipivän pensaiden välitse puutarhassa ja
avaavan veräjän maantielle päin. Me
suljimme akkunan, kapusimme kaappiin,
sieppasimme avaimen ovesta ja kuuntelimme
äänettömässä jännityksessä.
Melske pihalla, joka hetkeksi näytti
lakkaavan, eneni jälleen. Kuulimme kuinka eräs
keinulauto katkesi ja kuinka eräät
tikapuut kaadettiin. Miehet loilottivat
kehnoja lauluja, nauroivat täyttä kurkkua ja
parhaillaan kun oli, kuulimme kilahtavan,
ruutu kyökin akkuuassa meni rikki. Minä
itkin, mutta vähän sain lohdutusta väljiltäni,
jotka olivat ylitä peljästyneet, kuin minäkin.
— Nyt he tulevat sisään — nyyhkytti
Otto.
Mutta samassa lakkasi meteli ulkona
ja uie kuulimme Antin leveällä
pohjanmaan m u rt.eellaun k i 1 j n van.
— Tahrotko te men kotii kanss tai
otuukmu pyssyn jo?
Muutamat miehet olivat seuranneet
Aui-tin tansseista ja näiden avulla sai hän pian
koko räyhäävän joukon korkoitetuksi.
Ilohuudolla syöksiinme ulos Hannaa
vastaan, joka läpimärkäuä, hiestyneenä ja
läähättäen oli kiiruhtanut renkien jälessfi.
Kuinka hän näytti moista oivalliselta
jo urhoolliselta! Melkein kunnioituksella
suutelimme häntä tänä iltonn. sanoessamme
livviiä yötä. (Jatk.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
