Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-S> 184 <$-
voissa ja linnut viserteliviit tuhansilla eri
äänillä Kiitosta Luojallensa. Koko
luonto lauleli kilvan noita Väinön muinaisin
lauluja. Ihminen kuuli ne. outo tunne
heräsi hänen povessansa. Tutut ja
kalliit. olivat laulut hänelle! Ne kertoivat
hänelle hänen oman elämänsä satlnn.
sy-dämmensä kummallisen kaipauksen.
Mutta voi! Sisimpää haluansa ei häu
voinut tyydyttää, häu ei voinut yhtyä
kiitokseen luonnon kanssa, sillä tieto ei
ollut valaissut hänen mieltänsä;
sydäm-mcnsä kalliin aarre oli hänelle
käsittämä-töin. Ja hän huokasi, huokasi usein ja
hartaasti Herran tykö. Pitkä oli
odotuksen hetki, mutta vilpittömän rukouksen
kuulee Herra,
Neljä vuotta sitten, kun puute oli mitä
kipein, perustettiin seminari Karjalan
itäisempään osaan. Karjalan tytöt, ja
pojat taisivat täällä tyydyttää opin haluansa,
he taisivat innolla, miehuudella lähteä
työhön isänmaansa vainioille, he taisivat
uhrata elämänsä ja voimansa sen hyväksi
ja mikä parhain "li, he tulisivat itsensä
kansalaisiksi, tuon saman yhteisen
isänmaan, Suomen, lapsiksi.
Nyt kun ensimmäiset opettajat
Karjalan seminarista ryhtyvät omin neuvoin
tuohon meille kaikille niin kalliiseen ja
tärkeään työhön Suomen lasten
kasvattamiseen, 011 voi olla kiittämättä ja
viistämättä Jumalaa, hänen ylenpaltisen
armonsa edestä. Hän 011 kuullut huudon, Häu
011 antanut aamuruskon koittaa
halveksitun. mutta ihannu Karjalamme- yli. Uusi
polvi, tuo kasvava Suku, joka niinkuin
maamme muut lapset, saa nauttia
Jumalan sanan opetusta, 011 paremmin meitä
kantava siitä kiitoksensa Herralle.
Sentäliden pieti i ystäväni, etkö sinäkin
iloitse jn vaikka et Kaijalan lapsi
lie-nekkään, etkö tahdo kanssani rukoilla
Jumalata, että Hän siunaisi veljiemme
ja siskormme heikon työn, että Karjala
kasvaisi tiedoissa, hyveissä ja Jumalan
pelvossa, että Väinön laulut jälleen
raikkaana kajahtelisi Laatokan rannoilla?
Tuhatkielin kiittäkäämme yhdessä
Herraa, joka päivän Karjalaankin koittaa soi!
hm.
Vasta ukset arvoituksiin N:ssn 22.
Uniin). Hiiliini. Siam. Maissi.
Luruulasku-a renitus.
Kaarlo on erinomaisen meiltynyt.
pähkinöihin ja jouluksi oli hän koonnut niitä
koko joukon, niitä oli enemmän kuin 50,
mutta 100ei niitä ollut. Hän leikitteli niillä
usein ja asetti niitä pöydälle riveihin, talli
läjiin. Kun hän pani 9 joka riviin jäi
hänelle 4 pähkinää yli, mutta jos hän
pani 7 joka riviin, jäi ainoastaan yli.
Montako pähkinän Kaarlolla oli?
Arvoituksia.
I.
Mikä on tekemä töin tuvassa?
n.
Mikä eläin se 011, jolla on suu kuin
sudella, nenä kuin neitosella, ja jalat
muuraillen sukua?
Kirjelaatikko.
Tilhi mielolliliiu siipiensä alle kätkee kirjeitä,
joiden kautta vie tietoja ystävältä ystävälle,
erilisän olevilta siskoilta ja tovereilta toinen
toisilleen ja kelmittä» siis pieniä ystäviänsä, jotka
tahtovat Tilliiä postinkuljettajana käyttöä,
liihet-tiiiniiän kirjeitänsä nsoitteella: Helsinki. Tilliin
Toimitus. Tällä kertaa onkin Tilli il Ie jo
lähetetty kirje uäiu kuuluva:
Maikku M:lle Holsingisssä.
Hyvä Maikka!
Nyt olemme Myllykylässä. Täällä ou niin
hauskan. Hilda täti sanoo, ettii tämä on
knu-11 tiu paikka maailmassa.
SI e olemme olleet metsässä sitomassa
seppeleitä, joilla koristamille viuttikaniarin.
Täniipiiiviinä tuli viheriävnrpnneu kuistiin ja
patosi lattialle. Me otimme sen ja panimme sen
pehmeälle vuoteelle koriin ja menimme
hake-limaa sammaleita metsästä: mutta kun tulimme
kotiin oli lintu kuollut. Voi lintu parkua!
Nyt Lauri laittaa ristiä jn huomeniin
pidämme viheriitvarpuseu hautajaisia. Helmi sitoo
seppeleitä ltnIidalle, sitte istutamme kukkasen
haudalle.
Muikku sna uiihdä sitä kesällä, kun tulee
kotia.
Olihan se hyvä. ettii otimme liituun
lämpimään InioneesenV
Maikkiin omiit siskot.
Lauri, Helmi. Wilho jit Aino.
HELSINGISSÄ. \Vtiilin ju G.m,’in Tehd»i- Ja Kirjuinku>t.-0>^lc«y(lt. Lirja|iaimi«>a ja kustantama, li-t.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
