Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 20 —
Releen hiirien kukkiansa, osoitteeksi
rakkaudestasi hänen muistoonsa".
^Kiitos, hyvä äiti! Sinä tiedät aina
neuvon. Ei kukaan koulussa tullut tätä
ajatelleeksi, vaikka me kyllä surulla
muistimme, että hän oli kätketty kylmään
hautaan. Mutta käynti Runebergin haudalla
on kuitenkin laillaan käynti hänen
luonaan".
Kietoen käsivartensa äidin kaulan
ympäri suuteli hän häntä suutelemistaan, ettei
siitä tahtonut loppua tulla.
„Mene nyt kamariisi läksyjä
lukemaan, minä menen katsomaan, eikö
päivällinen jo valmistu: kohta on isäkiu
kotona. Iltapäivällä saat tulla kanssani
vanhan Leenan luo, joka on ollut kipeä koko
viikon".
Heleästi laulellen kiiruhtikin Edith
läk-syjeusä luo ja istui pian ahkerana ja
totisena täydessä työssä.
Iltapäivällä lähti Edith, kantaen
vihe-riiitä koria, mihin oli kätketty ylitä ja
toista hyväii, äitinsä kanssa sairaan
Leenan, heidän entisen pai veliänsä luokse.
Perille tultuansa huomasivat he Leenan
entistä paljoa paremmaksi; hän kykeni jo
istumaan takan ääressä, jonka hiilloksesta
suloinen lämpö virtasi, ja kutoi sukkaa.
nHyvää iltaa, Leena!" sanoi Edithin äiti.
n Tässä on sinulle vähä ruokaa ja muuta,
jota vanhuudellasi tarvitset. Hauska on
nähdä sinua terveempänä taas."
„Oi, hyvä rouva, siitä minun on lähinnä
Jumalaa teitä kiittäminen, sillä ilman
teidän apuanue eivät voimani näin pian olisi
palonneet. Edithkin on muistanut
vanhaa Leenaa. Jumala siunatkoon häntä!
Hän kasvao ja tulee uiin hyväksi, että
oikein ilahduttaa tätä vanhaa sielua."
Edith ja hänen äitinsä istahtivat
valkeaksi pestylle rahille ja Leena tutkisteli
korin sisällystä yllä uudistellen kiitoksinau.
,, Tiedätkös, Leena", sanoi Edith, -äiti
on luvannut seurata minua kesällä
Runebergin haudalle - ja minä suuresti
iloitsen tästä lupauksesta. Olemnio juuri näinä
päivinä koulussa lukeneet -Vänrikki
Sto-lin tärinöitä." Tunnethan noita
Runebergin ihastuttavia runoja, LeenaV — Olen
usein muistanut, että meillä ollessasi ker-
roit isiisi olleen sotilaau ja urhoollisesti
sotineen maamme edestä."
„Niin olikin: ja näinä päivinä, kuu
veljeni on ollut kaupungissa, olemme paljon
yhdessä muistelleet sitä aikaa, jolloin isä
vielä eli. Veljeni kertoi, miten isiini vielä
viimeisinä päivinään oli kiitollisuudella
puhunut Runeberg’istä. ,,Jos laultiruhtinas
ei olisi kirjoittanut niin kauniisti ja jalosti
Suomen urhoollisista sotureista", oli hiin
sanonut, „niin eivät nutut ruhtinaat olisi
muistaneet ja auttaneet heitä, vaan
vanhuudessaan olisivat ho jääneet kurjuutta
kärsimään johonkin pieneen soppeen siinä
maassa, jonka edestä he mielellään olivat
vertaankin vuodattaneet. Mutta kun
Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissa lauloi
noista verisistä tappeluista, kertoen niistä
miehistä, jotka siinii taistelivat, heittivät
henkensä taikka haavoittuivat, — silloin
heräsi isänmaan-rakkauden ohessa
kunnioitus maamme vnnhoihin sotilaisiin. Jalot
miehet tulivat tervehtämään meitä
mökkei-hitnme ja jouluna 1858 jaettiin
eläkerahaa kaikille vielä eläville 1808.’n vuoden
sotureille."
Oli kirkas, kaunis suunuutai-aamu
loppupuolella kesäkuuta, kuu Edith äitinsä
kanssa matkaili Runebergin haudalle:
heidän kesä-asuntonsa oli Suomenlahden
saaristossa likellä Poria ja nyt matkustivat
he saaristolaisten kirkkoveneessä kohti
kaupunkia. Purjeita ei käytetty, sillä meri
oli tyyni kuni kuvastin, vaan kolmet
airot jouduttivat venettä yhä eteenpäin. —
Aurinko loisti kirkkaana rusottavalla
aa-mutoivaalin; vesilinnut uiskentelivat
kihdissä ja salmissa: saarien tummat kuuset
kuvastuivat tyveneesen mereen ja sieltä
täältä näkyi kirkkoveneitä kiirehtivän sa
maan satamaan.
Pyhä rauhnisuus vallitsi tuossa ihmeen
ihanassa luonnossa ja se teki lapseen, joka
siinä istui kieloseppel käsivarrellaan,
tsy-vän vaikutuksen. — »Äiti", kuiskasi hän.
,,eihän ollut kumma, että Runeberg
lauloi tästä ihanasta maastamme!’-1
Hiljalleen saapui vene rautaan. Edith
n^tui äitinsä kanssa maalle ,jn hetki sen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
