Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 90 -
Koliti multaista satamaa.
Eksynehen kotiliin mii johdatan,
Puolison ja lapset siellä rauhoitan:
Loistoa luon köyhiin majahan.
Iki yö ois maassa valotta tai vahan.
Tähdet fh’.
Sinitaivahallu mä olen tähtönen,
Yön suruhuuuuss’ olen kiiltokivi.
Mä näytän etäiseltä, mutt" oonkin
läheinen,
Kun loiateheui sua lähenevi.
Mun usein pilvi peittää, mutt’ taas mä
loistelen,
Sna toivona mii taivon valohon viittailen.
Oi, tule luoksein! Jliks’ kaukan viivvt-
kin?
Jos mua epäillen et seuraa kutsuain.
Sä kuule salaisuutta verratonta:
Gon pienen pieni lyhty majoissa Juraa-
lain,
Mä johdan toivon tielle koditonta.
Oi ääretön 011 loisto, mi tuoli’ on
täkänäin:
Siell’ ikiloistehessa 011 majat autuain,
Ja sua oottamass on siellä monta.
Ilmatar.
Tuulen lailla laaksoiss’ uiskentelen,
Ympär’ vuoria liehnilen.
Puitten kera tanssin, tepastelen.
Rusopilviii syleilen.
Taivon avaruus 011 tanssisalinani,
Soitantona leivon riemulaulu vain.
— Kiiyös kanssani kiitämään,
Kepeenä linnun lailla liitämään!
Kaikki näen: mua silmäellii.
Vangita voisi ei yksikään.
Mua kuninkaat ei taida määräellä,
Yapahaks’ iki ajoiksi jään.
Kumminkin mä purret merellä kiidätän.
Väännän myllyn siivet, ahjon lämmitän.
Palkatta palvelen, lemmestä vaan.
Vapaata työt’ ei maksa kultakaan.
Liekit/i r.
Oon kotilieden liekki hupaisa, lämpöinen,
Mi lasten satu-illat kirkastelen.
Lämpöisnii pidän kätyköiset pienoisten,
Ilolla kipunoina räiskyelen.
Mä silloin lasna leikin, vaan kuupa suti-
reuen,
Hupaisan kotilieden hävitän raivoten:
Sen maahan asti silloin tasoittelen.
Sä ollos sulo liekki silmissä lapsien
Ja anna loistehesi hiljaa lämmitellä.
AI’ anna jättilaisnä tavalla rosvojen
Sen vihan valkeana välkkyellä.
Se suloutes surinaa, hävittää asuntois.
— Se kuinkas kuva silloin tulesta taivon
ois?
Sun tuntos rauhan voi se hävitellä.
Sinipiika eli Metsiin tytär.
Sinisen salon tyttö mä olen iloinen
Ja reippahana tahdon aina olla.
Keralla ilman varsain mä kiiteleu;
Vähätpä satimista tahdon huolla.
Kukassa tuomen tuoksun ja kesäpihlajan:
Mun sulhoni 011 koivu, oon koivun
morsian.
Hei! kevähäll’ on häämme nurmikolla.
Jos lupaat olla reipas, iloinen laillani,
Sun häihini mä kutsun kevähällä.
Kas, siellä lehdikossa sä tanssit kanssani,
Kun leivon sävel soipi ylähällii.
Tuoli’ lehtisalissamme hääpöytä katetaan,
Ja sinne omenoita ja kukat kannetaan.
Vapaasti riemttella saamme siellä.
Aallotar.
„Aalloss’ asun knltakartanossa",
Olen huoleton, riemukas.
Äitini on aalto kuutamossa,
Isäin meren on kuningas.
Sisareni Ahdin nuoret neidot on,
Veljeni 011 aallon tyrsky rauhaton. —
Myrskyt riehuu, mer’ raivoaa,
Tuoli’ linnuin aallon alla kumoittaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
