Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 140 -
Tinto: Vaan minii en saata unhoittaa,
mitä tuo muumio puhui nimismiehestä
ja kallioista. Jospa jo olisi
onnellisesti jälleen koulussa!
Esniemlita (karkealla äänellä): Preciosa,
lemmittyni, joko taas sepität lauluja
kuulle? Tulkaa, lapseni, lantut ovat
valmistuneet.
Lasscuudja (lähenee): .Se on minunkin
mieleeni.
Kaarto Moor: Seiso paikallasi,
Lasse-maija, jos henkesi 011 kallis. Etkö
muista kapteenin käskyä?
Lasmnaija: Tyttö kullat, antakaa
minullekin vähä!
Prci-iosa (kalliolta alas astuttuaan):
Odottakaa vähän, mustalaistytöt.
Kylliksi olen jo laulanut kuulle; siis on
nyt teidän velvollisuutenne laulaa
auringolle.
Tinto: Niin, sen voimme tehdä
lanttujen jäähtyessä.
Lassemaya (hiipii esille ja näpistää
lantun miekkansa kärjellä, mutta lanttu
polttaa hänen kieltänsä); Au, au, aau!
Kaarlo Moor: Varo itseäsi, sillä tuolla
tulee kapteeni. (Lasseuiaija piiloittaa
lantun nuttunsa alle, vaan polttaa
toistamiseen itsensä. Samassa palaa Rinaldo
Gonzalov ja Mazarino seurassaan).
(Jatk.)
Säästä kasvavia puita.
itä ihanimpia nautintoja,
joita luonto silmälle tarjoo,
on epäilemättä viheriä,
kaunis metsä. Se on
läheisyydessämme mieluinen ei
ainoastaan siksi, että sen
latvoissa kiikkuu iloisia
laulu-liutuja, joiden monisävelinen
viserrys meitä viehättää ja jotka pesiänsä
niiden oksille rakentaessa hauskasti
luikertavat, vaan se levittää ympärinsä
terveellisen, hyvän tuoksun, tarjoo meille
kesän helteisinä päivinä suloisen
siimeksen ja hallan-aroilla seuduilla se estää
kylmän vihurin viljavainiolla tuhoja
tekemästä. Miten tärkeä-arvoinen hyvä
metsä on maamiehelle voit tuskin
arvatakaan. Se tarjoo hirsiä rakonnus-aiueiksi
asuinhuoneitamme varten, halkoja
polttopuiksi, ainetta astioita ja muita
tarve-kaluja varten. Ja miten tulisi merimies
toimeen, ellei metsässä olisi suuria puita,
jotka kelpaavat masto-puiksi laivoissa!
Niin antaa siis metsä mitä tärkeimpiä
ja tarpeellisimpia tuotteita. Kuitenkin
tuskin mitääu niin tylysti kohdellaan,
kuin juuri metsän puita. Näyttää siltä,
kuin ihmiset ajattelisivat, että ne ovat
olemassa vaan tyydyttääkseen heidän
hä-vittämishaluansa.
Tarkastapa vaan, kun käyt läpi
koivu-metsän, onko siellä monta puuta, joita
ihmisen käsi tavalla tui toisella ei ole
vahingoittanut? Tuossa esimerkiksi on
nuori koivu, joka olisi voinut kasvua
kymmeniä, ehkä satoja vuosia, ehkäpä
yletä jättUäiskoivuksi; siitä lapset ovat
keväällä laskeneet inahlajaa ja silloin on
koivu saanut haavan, niin että se on
ruvennut lahoomaan ja kaatuu ehkä ensi
myrskyn sitä kohdatessa. Yltympäri on
koivuja, joilta tuohi on kuorittu. Mika
seuraus on siitä? Nesteet puusta
tipru-vat pois, eivätkä pääse elähyttämään latvaa
eikä oksia. Siksi nuo puut ovat
kellastuneet jo keskellä kesää, ehkä vähitellen
kuolevat. — Kuka on niiltä tuolien repinyt?
Oli ajattelemattomia tyttöjä ja poikia,
jotka marjaan mennessä tarvitsivat tuohta
tuokkosiksi. Ei kukaan heistä lähemmin
tarkastanut, inistä sitä olisi sopinut ottaa
— olisihan tuossa ollut äsken kaatunutkoivu,
josta sitä olisi saanut, ja vähän matkan
päässä köyristynyt koivu, vaan tuota he
eivät huomanneet — kuorittiin vaan
milloin yhdestä, milloin toisesta, kunnes
kaikki nuo soreat, valkorunkoiset koivut
saivat, surkean näön.
Tuolla tulee reipas poika kirves olalla.
Hän istahtaa hetkeksi levähtämään mät-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
