Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 148 -
tahdomme olla. Vapaus, kas se on
mainio asia, herra nimismies.
Esmeralda: Niin, meidän mielestämme
oli väärin, ettemme olisi saaneet nähdä
keviitylitiö-julilaa ja uhallakin tulimme
vapaiksi mustalaisnaisiksi.
Nimismies: Olitte kukaties hyvinkin
ansainneet rangaistuksen ?
Hinaili»: Aivan hyvin, olimme
kokonaisen viikon huolimattomasti lukeneet
läksyjämme.
Preciosa: Ihan niin oli meidänkin
laita.
Nimismies. No, mitä aiotte nyt tehdä?
(Kaikki ovat vaiti.) Minun ajatukseni
011, ettei ktikaan muu ole täydellisesti
vapaa, kuin se jolta vapaasta tahdosta
taipuu lain alle.
Itinaldo: Kyllä se niin 011, mutta . . .
(Jatk.)
Tonttu ja nukenkaappi.
(Satu.)
Il ^^ juuressa kivirakennuksessa vas-
Si -i "’ tt , tapäätä toria asuivat Minkin
^PpfiP’"’ Vanhemmat. Ho asuivat
toisessa kerroksessa, mutta
vin-nillä, ihan katon rajalla, asui
talon tonttu. Päivällä hän oleskeli
viiluilla, mutta kohta kun tuli hämärä, hän
tuli alas portaita myöten. Hän käveli
hiljaa hiipien huoneesta luioneesen, välistä
asettaen paikalleen lasten leikkikalut, joita
he olivat jättäneet ripin rapin lattialle,
välistä taas ojentaen matot suoriksi ja
puhaltaen pois pölyn kukkasista. Hän
oli oikeeu kelpo tonttu, tuo talon vanha
tonttu, sen sanoi kaikki talon väki. Mutta
ei kukaan ollut; häntä vielä nähnyt, ei
kukaan muu kuin yksi, ja se oli Maikki.
Maikki 011 kuuden vuoden vanha, hänellä
on lyhyt valkea tukka ja siniset silmät,
niin että jos joskus näette sellaisen
pienen tytön harmaassa päällys-takissa
harmaa lakki päässä tulevan teitä vastaan
kadulla, niin so on juuri Maikki.
Niili, Maikki oli ainoa, joka oli nähnyt
tontun. Hänen veljensä Herman, joka jo
kävi Lydia tädin koulua, sanoi kyllä, et.t’ei
so ollut tonttu, ett’ei tonttuja olekaan
olemassa, inutta olihan Maikki nähnyt
tontun ihan omilla silmillään. Se oli
silloin kun Maikki oli heitellyt pulloa
lastenkamarissa ja pallo oli lentänyt
korkealle vaatekaapille. Voi, voi kuitenkin, se
kuu vielä oli Hermanin pallo; nyt hän
varmaan oli toruva, kun tuli kotiiu
koulusta.
Sitä Maikki nyt istui ja ajatteli
hämärässä, ja kuta enemmän hän ajatteli tuota
asiaa, sitä ikävämmäksi kävi kaikki hänen
mielestään ja vähitellen kyyneleet
alkoivat valua pitkin hänen poskiaau ja
tippua alas puhtaalle, vulkoisello esiliinalle.
Nuketkin olivat niin vanhoja ja ikäviä,
ett’ei niiden kanssa viitsinyt leikkiä. Aina
ne olivat samanlaisia. Voi, jospa ne
olisivat olleet sellaisia kuin suuren siskon
vauva, tuo pieni, pieni Kuarli, jota sisko
alinomaa saa tuuditollu, ja jota hän sanoi
uukekseeu. Semmoisen elävän nuken olisi
Maikkikin tahtonut, mutta äiti oli
sanonut, ett’«ri hän saisi sellaista ennenkuin
hän tulisi suureksi, niin suureksi kuin
siskokin. Tuota hän nyt taas ajatteli
niinkuin monta kertaa ennenkin, kun hän
yht äkkiä säpsähti kuullessaan hiljaisen
kapsahd uksen takanaan. Hän Käänteli
päänsä ja mitä hän silloin näkiV
Tuossahan olikin lattialla Hermanin pallo, ihan
itsestään so oli pudonnut kaapilta
lattialle. Sehän, oli ihmeellistä! Kuinka se
olisi voinut pudota itsestään! Maikki ei
uskonut sitä, ja hän katseli ympäri
huonetta, eikö hoitajansa Anni olisi
piiloutunut jonkun tuolin taakse. Hän luuli,
näet, että Anni oli noutanut pallon kaapilta.
Mutta Annia ei näkynytkään. Samassa
Maikin päähän juolahti ajatus: sen on
tonttu tehnyt.
Hän tirkistoli silmillään ja katseli
tarkkaan kaappia. Huoneessa oli jo hämärä.
Kaapin päällä seisoi äidin sokeritoppa;
Maikki sitä katseli, so muuttui, — —
se kävi niin kummallisen näköiseksi —
—–se oli jo kokonaan muuttunut,
omituinen pioni oleuto oli sinne ilmestynyt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
