Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 157 —
täen. Aina vähän ajan perästä laulaa
hän omituista huilimiin, joka osaksi ou
heleästi kaikuvaa viserrystä, osaksi
hiljaisempaa, karheata ääntämistä. Somminkin
illalla, sekä tyynoinä, valoisina kesä-öinä
hän laulaa ahkerasti. Tuskiu hän on
lopettanut virttänsä, ennenkuin hän alkaa
seu uudestaan.
Kun kaislakertulle mieluisat vesikasvit
ovat, kasvaneet niin korkeiksi, että hän
niiden suojassa katsoo olonsa tarpeellisen
turvalliseksi, niin hiin laatii pesänsä joko
niihin, tahi johonkuhun pajupensaasen,
joka on lähellä rantaa. — Tähän hän
munii 4—5 vaaleanpohjaista, ruskeilla
pilkuilla täplätyitä munia, joita naaras
hellästi hautoo.
Ihmeteltävä on se uskollinen valppaus,
millä vanhemmat vartioitsevat, pesäänsä.
Niinpian kuin joku lähestyy, huudahtavat
ho heti karhealla äänellä varoituksiansa
toisilleen ja usein on kerttu tehnyt suuret
kepposet metsästäjälle, joka ruokoossa
pjfy-tiiä vesilintuja. Sillä lentäen hänen
edellänsä huutaen ja varoittaen, ilmaisevat
lie missä metsästäjä liikkuu.
Meillä Suomessa tavataan tämä lintu
enimmin Pohjanlahden avaroissa
lahdelmissa, vaan myöskin Etelä-ja
Keski-Suo-messa. Se tulee meille myöhään keväällä,
mutta viipyy täällä verrattavasti kauvan
syksyllä. Näyttää siltä, kuin hän ci
mielellään tahtoisi jättää rakasta
Pohjolaansa, varsinaista kotoansa, sillä
hänestäkin saattaa sanoa, niinkuin runoilija
lausuu joutsenesta
„Oon uinut Pohjan aaltoja
Syloillyt, kultoa".
Sltiäcvä 31 Liz li Ha.
Kas miuuU’ on mielevä Mirkka.
Se vasta on vikkelä.
Se. hyppelee ihan kuin sirkka,
On kiltti ja ketterä.
Sc siskojen keralla leikkii,
On turvana kartanon;
Kun karjahan lählevi Heikki,
Yks’ kaks’ se jo perässä on.
Se istuu, se antaa kättä,
Ja silloin se nisusta saa.
— Kas, moisetta ystävällä
Ois leikkikin vaikeaa.
(Lilliin uuPma.
Jos kerron teille, että enimmät
muuttolinnut, ainakin ne, jotka hyönteisistä
elävä!, ovat jättäneet pesänsä Pohjolassa ja
lentäneet eteläisimpiin maihin, niin kerron
ehkä asioita, joita itse olette havainneet.
Kottaraiset, pääskyset, käet, västäräkit,
leivot ja peipposet — ne lähtivät jo viime
kuun kuluessa. Kurjet, joutsenet ja
monet sorsalinnut tekevät, par’aikaa muuttoa.
Luuletko, että Tilhin on ikävä näin
syksyisenä aikana? Ei toki, uythän
kumppanini tulevat, suurissa parvissa „noilta
raukoilta rajoilta, poloisilta pohjanmailta" tänne
Etelä-Suomeen ja iloisesti keskenämme
silloin pakinoimme lennelleu oksalta oksalle.
Marjoja 011 pihlajissa kyllä ja hauska 011
puitten oksilla keinuta ja kertoa pohjolan
kauniista kesästä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
