Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 209 -
vieraat eroamaan. Jokuineu sai nyt niemiä
kotihinsa loppu-iltaa viettämään.
Jokaisen pöydälle oli Anna-täti joulu-ruokaa
lähettänyt.
Alma seisoi salin nurkassa ja katseli
kuinka kiitollisina nuo ihmiset jättivät
hyvästi Anna tädille. Kyllä näki selvään,
että he häntä rakastivat paljon. Mutta
paljon rakasti Anna-tätikin heitä, ja
suurta uhrausta oli tarvittu ennenkuin
täin ii ilo toimeen saatiin, sillä Anua täti
ei ollut rikas.
Wolmarista ja Ellasta oli tullut hyvät,
ystävät. He leikkivät jdidessä ja Ella
kantoi Wolmaria käsivarrellansa.
Alma katseli niin hartaasti kaikkea,
ettei hän huomannutkaan pikku Johannaa,
joka oli tuotu aivan luinen vierelleen.
»Kiitoksia, hyvä neiti," kuuli hän
sairaan sanovan, „meillä on kaikilla ollut
niiu hauska joulu-ilta, hyvien ihmisten
lahjoja on niin suloista vastaan ottaa."
Alma hämmästyi tytön kiitollisuudesta,
eihän hän ollut edes ajatellutkaan tytölle
initilän lahjoittaa. Hän tiesi, ettei hän
ansainnut mitään kiitosta ja siksipä häu
tytölle lausui: „elä kiittele minua,
ainoastaan Anna-täti on hyvä."
Kun kaikki köyhät olivat poistuneet
sanoi täti; „ lapseni, menkäämme nyt
katsomaan, josko meilläkin 011
joulu-lahjoja. Yht’aikaa en voinut niitä antaa, sillä
eroitus köyhien vieraidemme ja teidän
lahjojen välillä on liian suuri. — Nyt
menivät he t jyty vai sinä ja iloisina
lahjojansa katsomaan."
Iida ja AVolmari ottivat lahjansa
ihastuksella ja ilollnj mutta Alma ei voinut
iloita. - • AVolmari sai tinasotainiehiä,
puuhevosia ja rautateitä. ..Täti," sanoi
hiin, ,,saahan Ella kerran tulla leikkimään
kanssani, sitten lahjoitan hänelle jonkun
näistä tavaroistani."
Iida sai, niinkuin oli toivonutkin,
kauniin vahanuken vaaleanpunaisella
silkkimekolla. Silm&nsäkin osasi nukki sulkea,
ja tukka sillä oli pitkä ja vaalea.
Satukirjoja ja paljon muita kapineita sai hän vielä.
Alina sai kaunis- kantiset Andersenin
sadut, kallis arvoisen kirjolauknn ja
valokuva-kirjan, joka oli täyunä kauniita kuvia.
Tädiltä saivut he vielä: A"olmari suu
ren keiliradan, Iida villaisen liivin ja Alma
raamatun. Joulu-ilta lopetettiin
aikaisemmin kuin lapset luulivat, sillä huomenna
oli varhain kirkkoon mentävä. Alma ja
Iida saivat luvan lähteä tätinsä mukana
kirkkoon. „Jos kohta teitä vähän aamulla
väsyt-tääkin, nouskaa kuitenkin, sillä ei tiedä,
milloin saattekaan toisteu maalla joulua
viettää," sauoi tiiti.
Joulu-aamu koitti. — Kirkkaana
loistivat tuhannet tähdet taivahalla ja sieltä
täältä kuului kavioiden kopina ja
kulkuis-ten helinä, kuu Anna täti tyttöjeu kanssa
oli matkalla kirkkoon.
Metsä kimaltelevina lumipeitteilleen
näytti niiu juhlalliselta ja salaperäiseltä.
Tällaista joulu-aamua ei Alma ollut
koskaan viettänyt.
Kirkko oli lukemattomilla kynttilöillä
valaistu ja juhlapukuihin puettu kausa
kävi hiljaisuudessa penkkeihin, urkujen
soidessa. Anna täti tyttöjensä kanssa
meni lähelle alttaria penkkiin istumaan.
Alma kumartui ja syvemnun kuin
kos-kaan ennen rukoili hän Jumuhdta apua
tullaksensa hyväksi.
Lapset näkivät kirkossa monta
Anua-tädin joidu vieraista, muiden muassa pikku
Joliumian.
Kun Alma huomasi, kuinka monta
kiitollista katsetta täälläkin kohtasi
Anna-tätiä, muisti hän f kuinka, emäntä siiuä
talossa, jossa olivat levänneet tädin luokse
tullessaan, oli kertonut, että monta
siunausta joulukirkossa tulee tädille. „
Tätihän olikin hyvä kaikille," ajatteli Alina,
„jokaisen täytyy häntä rakastaa".
Kotimatkalla kysyi täti tytöiltä olivatko
he tyytyväiset kirkkomatkaansa.
.,Iia-kas täti," vastasi Alma, „me olemme hyvin
kiitolliset, kuu annoit meidän tulla
kanssasi kirkkon. Niiin siiloista joulu-aamuu
emme ole koskaan viettäneet. Sano
minulle täti, kuka sinua 011 opettanut noin
hyväksi, minäkin toivoisiu voivani olla
sinun kaltaisesi, Anna-täti!"
„Kallis lapseui," vastasi täti, „Jumala
yksin on hyvä, mutta ihmisetkin voivat
joskus Hiilien avullansa tehdä vähäisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
