Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 210 -
silloin Helmi otti Kyllikin reestä syliinsä.
Voi kuinka se oli komea. Ei olisi Helmi
koko Kyllikkiä tuntenutkaan, ellei olisi
kiiltokarvaisen hatun alta nähnyt sen
keltaista tukkaa ja suuria sinisilmiä.
nJa minunkin Oivallani on silkkiliininln!"
iloitsi Aino ja juoksi äidin luo.
Alli- Aunikkikin oli saanut villaisen,
kauniin hameen — se raukka — joka
koko viime talven oli ollut paitosillaon.
Kaikki seisoivat matkalta tulleitten
ympärillä. Wilho oli ihan hämillään.
„Isu, onko tuo minun YVirkkuni?"
„No eikö isäntä tunne omaa hevostaan?"
nauroi isä.
,.Mutta sehän on maalattu harmaaksi ja
saanut, uudeu hännän ja uudet korvat ja
suitset."
Niin olikin ja vieläpä rekikin oli
muuttanut muotonsa.
Nyt tulvasi pukille kysymyksiä nukista,
hevosista ja kaikista ihmeistä. Pukin
täytyi ruveta puhumaan ja silloin
huomasivatkin lapset, että sillä oli ihan tädin
ääni.
Huomasipa Helmi pukin harmaitten
kiharoitten välissä tädiu kaksi
ystävällistä silmääkin.
„Ai, ai!" — huusivat lapset.
„Etpäs sinä olekaan oikia joulupukki
— vai oletkos?"
„En minä olekaan kuin pukin paras
ystävä" kuului suuren parran sisältä ja
samalla avautui turkki. Tädin punainen
hame tuli näkyviin ja turkin liepukkoihin
peittyivät Helmi ja Aino. Ei VVäinököän
enään pelännyt.
Nyt kertoi täti, ettei pukki millään
muotoa ehtinyt tulla meidän lasten luo,
sillä hyvät lapset olivat tänä vuonna
tehneet niin paljo lahjoja köyhien lasten
.joulupuuhun, että pukilta meni koko ilta
niitä kantaessa. Hän tahtoo siinä
tapauksessa lähettää paraita ystäviään
rikkaitten lasten luo ja itse käy köyhien luona.
„Mutta eipäs pukki teitä toki ole
unohtanut," sanoi täti ja otti povestaan
suuren paperin. Äiti luki paperilta
kirjoituksen: ,,Kaikille lapsille." — Siinä oli sisällä
joulupukin valokuva ihan semmoinen, kuin
su, minkä vanhin sisko sanoi nähneensä
,. An tiq värisessä" kirjakaupassa Helsingissä.
Kylläpä iloa nyt oli kestänyt. Jo ttui
aika lasten menuä maata. Äiti saattoi
kaikki kulta- käpysensä sänkyihin,
lahjat nsotettiin pöydille sänkyjen luo. Wirkku
seisoi Wilhon vuoteen vieressä ja
Kyllikkiä ja Oivaa ei suinkaan maltettu nuken
kammariin viedä. Alli-Aunikin täytyi
maata siellä, sillä hän oli vahanukki ja
olisi helposti voinut sulaa sängyssä. Nenä
oli viime jouluna ihan litistynyt Helmin
lämpimän kyljen alla.
Sitten luin äiti pienoisilleen; siunattiin
isää, äitiä, mummoa, veikkoja, siskoja,
tätiä, enoja setiä ja kaikkia ihmisiä. Aino
vielä hiljaa siunasi Oivaa, kanoja,
kyyhkyistä ja kaikkia, joita hän piti hyvänä.
Sitten painuivat silmät kiini. Oivakin
nukkui Aiuon vieressä, Helmi oli
kiertänyt kätösensä Kyllikin ympärille ja Wilho
unissansakin piteli kiini Wirkun suitsista.
____Ifkkk.
Lumi.
Vaivu lumi vaan,
Peite pehmoinen,
Valkopoimuillais
Peitä pinta maan.
Putoo pelloille,
Missä oras on,
Suojaks’ laiholla,
Tuuli tuima on.
Lasken laaksoihin;
Pensaat peittele.
Kummut, koivikot,
Mäet mainiot.
Kelkka in k iii lii vii
Ovella liottelee,
Sukset sileät
Vai m isna va rtoilee:
Vaivu vieno vaan,
Peitä povi maan,
Ettii sukkelaan
Päästään hiihtämään!
S. ff.
HELSINGISSÄ,
Weilin i OBÖs’ln os.-ylit. Iitrjnji.jn kiistaiiinnni. l¥85.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
