Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—3 <5—
Kadotettu palkinto.
(Muknulnma.)
,/Qi äiti, mikä ikävä aamu!" huudahti Ella
Arnio tyytymättömän näköisenä kääntyen
pois ikkunasta. „Ei ole pienintäkään
kirkasta kohuta taivaalla ja minä kun niin
toivoin kännistä ilmna. Oli tuo oikein
harmillista."
r Ehkäpä kyllä ikävfla pikku tytölleui,
joka tahtoi huvitella", sanoi Ellan isä
aamiaispöydästä noustessaan, „mutta
kuivettuneille suvitouoillemme on sade erittäin
tervetullut. Katsopas, kuinka pikku
lintuset nauttivat raittiista, suloisesta sateesta ja
miten kukkaset virkistyneinä nostavat
päitään. Kumminkin sanot tätä ikäväksi
aamuksi. Et ymmärrä, kuinka tervetullut ja
hyvä tämä sade on, Ellasuni."
„Kyllä ymmärrän sei), isäni, mutta
kovin ikävää on, että se turmelee
loppujuh-lainuie ja juuri tästä juhlasta olemme kaikki
paljon iloinneet, koska Anna täti silloin
jakaa palkinnöt ahkerille oppilaille. Miksi
juuri tänään piti sataa? Ennen kun
olemme olleet Anna tädin luona on aina ollut
kaunis ilma."
„Sitä enemmän syytä nyt on olla
nurkumatta", sanoi isä. „Ja kuulepas äiti, jos
iltapuolella yhä sataa, niin voitte Ellan
kanssa vaunuilla lähteä koululle ja niillä
juhlan päätyttyä palajatta taaskin. —
Tervetultuasi sitte. tyttöseni, tuoden monet
palkinnot. mukanasi!"
„Minä olen varma vaan yhdestä
palkinnosta, isft, — siitä, joka annetaan
ainekirjoituksesta", sanoi Ella innokkaasti. ..Minä
luulen, että minun aineeni 011 paras. Olen
pannut sen valmistamiseen enemmän aikaa
kuin mihinkään muuhun aiueesen.
Ainekirjoitus on mieli-aineeni:
luokkakuuippa-nini siitä sitä viistoin eivät ensinkään
välitä. Luullakseni on saksalainen
käännökseni myöskin hyvä, mutta luultavaa on, että
siinä on toisia minua etevämpiä.
Ainekirjoituksesta annetaan tuommoinen soma,
kuvilla varustettu ruuo-kokoelma, kauniin
palkinto, mikä milloiukaan on annettu, kertoi
Anua täti. Isä, luuletko, että ilma
selkenee ennen kahtatoista’!1"
„Elikä. Vaan jos yhä sataa, niin
saatte-han ottaa vaunut. — Näyt jotenkin varmasti
odottavan palkintoa. Vaan otaksiitaaupa,
ettfet sitä saisikaan?"
„Oi, isä, minun täytyy saada se", sanoi
Ella. ..Minä olen työskennellyt niin
ahkerasti sitä saadakseni. — — —
„Vaan muista, tyttöseni, että parempi on
ansaita palkinto kuin saada se", keskeytti
Ellan äiti, „ja jalompaa on oppia tietoja
saavuttaakseen kuin saadakseen palkintoja.
Ahkeruutesi ja rehellinen työ on minulle
kalliinpi kuiu monia kymmentä palkintoa.
— Vaan, isä, nyt sinun täytyy lähteä,
muutoin jäät junasta."
„Hyviisti, arinallani! Hyvästi tyttöseni!
Toivon että ruusut poskillasi h; htavat,
kuukauden lopulla: nythän olet aivan kalpeaksi
ja laihaksi käynyt."
Herra Arnio, Ellan isä, oli asioitsija T:n
kaupungissa; heidän kotinsa oli vähän
matkan päässä tuosta meluavasta, savuisesta
kaupungista. Miellyttävältä näytti tuo
sclnveitziläiseen malliin rakennettu huvila
tuolla vilieriäisten puitten ja niittyjen
kesken. Joka aauiu Ellau isä läksi
kaupunkiin asioimistoonsa ja palasi iloisena illalla
päästessään melusta ja tomusta suloiseen
puutarhaansa Rauhalassa. Olipa ikävöitty,
iloinen hetki silloin sekä Ellalle että hänen
äidilleen, kun isää saivat mennä portille
vastaan ottamaan.
Ella oli tämän perheen ainoa lapsi. Hän
oli tyyni ja ahkera, rakasti paljon kaikkea
kaunista, siksi kirjallisuus ja etenkin
runolliset teokset häntä suuressa määrässä
innostuttivat. — Työnsä teki lian aina
perinpohjaisesti, vaan huomattavin luonteen
ominaisuus oli hänessä kuitenkin
järkähtämätön oikeuden tunto. Hänelle oli
käsittämätöntä, miten ihmiset saattoivat olla
epärehellisiä tai valheellisia toisilleen, et tä
voimakas sorti heikompaa tai rikas katsoi
ylenkatseellisesti köyhään. Näihin hyviin
ominaisuuksiin yhtyi huonompiakin
taipumuksia, jotka olisivat voineet käydä Ellalle
vaarallisiksi, ell’ei hänen äitinsä olisi niin
taitavasti häntä kasvattanut. Erittäinkin
huomasi äiti, että liiallinen kunniantunto
tytössä näkyi kehittyvän. Se teki hänet
toisinaan tuskaantuneeksi ja kärtyksi, mutta
Ella oli kuitenkin helposti ohjattu, sillä hän
kuuli mielellään äitinsä neuvoja, oli hänelle
; kiitollinen, kun hän huomautti hänelle hänen
virheitään ja koetti taistella niitä vastaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
