Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—128
Ainon ei tarvinnut käskyänsä uudistaa,
sillä licti pilkoitti jo kolme, neljä unista,
vaikka uteliasta naamaa peitteitlen alta ja
saman kyytiä olivat he selvän päivän
länsiä. Urho yksin puuttui. Missä hän
mahtoi olla?
Hän oli tavallisuuden mukaan aikaisin
aamulla lähtenyt marjaan. Majan
muutosta hän oi muistanut, vaikka tosin oli
kuullut, että jonakuna päivänä tähän
aikaan tulisi se "tnpahtumnnn. Jo oli
koppakin täynnä kauniita, kypsiä mansikoita ja
Urho käiintyi kotio.
Mutta paluumatkalla tapahtui taas
jotakin kummallista Kultamansikka alkoi
nimittäin puhella. Seuraavat runoksi
sepitetyt lauseet virkkoi se Urholle".
„Kaks’ viikkoa 011 umpeen vierinynnä
Siit’ päivästä, kun minut poimit mansia.
Jos silloin heti oisit päästänynnii
Niin asia ois’ toinen. Nyt sä raasta
Sinne minut,
Kussa sinut
Ensikerran kohtasin."
,/Täytyykö minun oikein sinut, raastaa
sinne? iluköhän yhtä hyvin voisi
aarret-tani kantamallakin perille viedä", sanoi
Urho tutkien. „Nytkö heti minun pitää
sinusta luopua?"
„Raastamalltt, vaivalla ja työllä
Saat mun viedä Muistolaan
Kello kaksitoista keski-yöllä.
Vaan jos ennen Ahtolaan
>Sä haluat, niin sinut hukka perii
Ja onni elostasi erii."
Tämä nutinen todellaknan ei Urhoa
ihastuttanut. Poika raukka oli kahdella päällä,
mitä hän nyt kultamansikallansa tekisi.
„Kenties sen sanoissa onkin perää ja voi
poloinen päiviäni silloin! Pitäisiko minun
todellakin luopua sinusta, kallis aarre?"
tuumaili hän ja jatkoi surun valtaamana
matkaansa kotiin päin.
Kotiin hnn saapui juuri silloin, knn munt
siskot riemuiten muuttivat majaa. Otti
hänkin osaa heidän huveihinsa, mutta oikeaa
iloa liun ei tuntenut. Tuo epäröivä mieli,
kun ei tiennyt, mitä tehdä, teki hänen
alakuloiseksi, ja päälle päätteeksi muut
lapset usein saivat namun aihetta, kun hiin
kömpelösti toimitti tehtäviänsä, sillä
alinomaisessa marjan poiminnassa oli Urho
unhottanut kotoiset toimet ja toki kaikki
aivan nurin pain.
Hiin huomasi, että vapaaehtoinen
luopu-minen saadusta onnestoan epäilemiUtiikin
olisi parahin ja siksi teki hän päätöksensä:
yön hiljaisuudessa hiipi hän talosta ja vei
kultamansikan Muistoina laaksoon.
TY. Miten aika sen jälkeen kului
pappilan lasten keskuudessa.
Pikku Urho oli osoittanut urhoollista
mieltä kullamansikasta vapaaehtoisesti ero-
tessaau. Asian laita olikin semmoinen,
eitä niille, jotka kultamansikun omistajiksi
olivnt, tulleet, tuotti se aina aluksi onnea,
mutta sille, joka väkivaltaisesti sitä ainn
omanansa tahtoi pitää, tuotti se lopullisesti
onnettomuutta. Vapaaehtoinen eroaminen
siitii sitä vastoin tuotti pysyväistä onnea.
Sitä Urhokin pian sai koi ken.. Hän sai sen
jälkeen viettää monta hauskaa hetkeä
siskojensa parissa; marjamaillakin vielii usein
käytiin ja vaikka kohta Urhon ma rj »koppa
ei yhtä välnillj vaivalla täyttynyt kuin
hänen kultamansiknn omistajana ollen, sai hän
kuitenkin vaivojensa pulkan vioinkin, ja
koska muillakin oli yhtä hyvli onni, ei
ollut kadehtimiselle sijaa, ja mikä paras oli,
ahoilla ja niityillä, kun alinomaa liikkui,
tiili hän terveeksi ja iloiseksi, että poskensa
hohtivat kuin mansikka metsämaalla.
Näin vietettiin iloisia päiviä Syyskuun
l:seen päivään asti, jolloin Urho sisicojeusa
Yrjön, Ainon, Toivon, ’NVeikon ja Sulon
seurassa lähti kouluun. Weikko ja Sulo,
näet, olivat hekin Urhon siskoja ja
osalliset kaikissa puuhissa tuossa pikku
kartanossa, vaikka, koska he eivät tuossa
ensimmäisessä marjaretkessii osalliset olleet,
eivät ole ennen tässä mainituiksi tulleet.
Ihmeellinen knltamonsikka vietti
viimeisen kulta-aikausa Urhon käsissä ollen,
sillä tätä ny ky ii on se harmaana kivenä
metsässä.
Mutta jos nyt vielä lopuksi luomme
silmäyksen’ kertomuksen sisältöön ja
katselemme sitä tosikannalta, niin 011 voi muuta
lisätä, knin että taru tuosta ihmeellisestä
kultamnnsikosta on pelkkä satu. Lieneekö
Urho, käydessään marjassa, sellaista
monimutkaisesti nneksinnty Totta on
kuitenkin se, — että pappilan lapset ovat
käyneet marjassa.
Wilho.
—–-
Arvoitus.
I. Hemmo näki tiellä tietä, tien
ylhäällä, tien alhaalla, teitä joka puolella.
Arvaa se!
II. Muodosta kirjain neliö, joka
sisältää 4 kirjainta. Ensimmäinen sana
merkitsee samaa kuin käsky, toinen 011
kreikkalaisen uroon nimi, kolmas
järvessä olevan eläimen ja neljäs erään
vanhan Testamentin aikana merkillisen
henkilön nimi.
—-SSOflUSg—
HELSINGISSÄ. J. Simollnk^on perillisien kirjapainoja, lR8fi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
