Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-$> 138 <$-
jucn pääfi tuttuinaan. Ormettommibcit
lifäffi oliroat Ijäncn fifiuän^ä tulleet fipciffi,
ja utibcn firffautta peitti malfea faliuo.
Sama oli Sfufoon fuuriu furu. Sloiucn
luifjctlnö fitä ei faauut poiötctuffi; Juliolla
oli, näet, tapana,, fun jofu ifäiuä (jäutii
My-tafi, [jetfifen roifjeltän ja fittc iloifeöti fään=
nälitäibä Silmiin päin mintuin ci mitään
olifi tnpaljtuuut. sDlutta fiuä päiiuänä, fmt
3ul)o oli tuonut Slnnillc enfimmäifct
puly-jcnnect fictot, ja 2luui niitä ei uäljmjt,
maan täfillänfä niitä foetteli ja niibcit tuot?
fua Ijaisteli, ja Ijäuen faöiooiöfumt futuau=
tui ifjmceflinen fätfiimjffen ja färfuuällU
fmjben htnne, ja fuu Ijäu auelä fanoi: „cn
näe niitä, mutta minä ticbän, että ne omat
erinomaifen fauniita", fitloin tuntui 3u«
l)oäta fuin feiuään päiiuäupaiöte fofonaan
olifi ianmunmt; fi)i)ue(eiliä ci f)äti faauut
fauaafaau fanotufjv
„3Ti)ttö rufan filinät faifi fijUä patanne»
tuffi, fiitä olen manna. SDlutta jc mafjaa
monet marfat", fanoi SReinin emäntä, „fu=
fapa ne maffaift?"
„9)iontafo marffaa?"
„(5ata marffaa, Inulifin ma. Srofjtovi
Saanilau fcittäjä fertoi tohtorin parantaa
nccn erään Ijerrasneitofen filnuit ja jiitä
faaneen loiifataa marffaa", fertoi Steinin
emäntä pcfuiuaatteita roiruttaesfaan.
Puijon rinnasta uottfi IjuotauS; tuutuu
Ijan tuo toiioottoinalta; mutta [jän pani
tuitenfin lääfärin nimen ntielecnfä, ja meiu
neäfään mettä [jafemaan mietti Ijäu, montafo
imiotta futuifi, ennenfuu Ijäu rnjfytftllä
autioillaan faifi fotoon fata marffaa.
Slnni oli erinomaifen färfiiuällincu.
3on-fun ajan tututtua Steinin emäntä rupefi
arroclcmaan, että pitäifi faaba 2lnui joljom
fin armelioifuuölaitoffcen, fttlä fjunellc fäiui
liiafft faHiiffi elättää tuota tunoatonta
lasta, £än mainitfi 3nf)oEe, mitä mic=
leöfääu o(i; tuo foöfi 3ui)on ft)bäntä niin,
fuin fitä loeitfetlä olifi lUiillettt), ja Ijäncn
faöroonfa olimat niin furullifet, että oifeiit
oli Ijtpä, ettei 9luni niitä näljnyt. 3ul)o
oli filloin loasta faljbcntoista imiotias,
mutta painoi fjänen fjartioitanfa jo foma
taatfa Se ajatus, että Ijäncn tjötätouufä
pclfältääu ratjan puuttecötä olifi tuomittu
ifuifccn pimeyteen, oli foiuin raöfaS.
2(o6fue joutui l)än fiufauffecn maraöta:
mifclla Ijauffia raijaa, moibaffccn auttaa
i)Stämääufä. Slpua pyytää I)än cimoinut,
fillä faiipungisfa oli ferjääiuiueu anfarasti
ficllctti). Hatfera fatcus niitä fol)lnan,
joibcufa maratlifuubcn fuhlect olimat pa=
renunat fuin Ijcibän, uljfafi monesti täyt»
tää l)äucn fybänienfä. SÖarfinfiu fun hän
torilta fantoi riffaittcu fotiin roaffafta täyn»
nä faifcnlaifia herffuja, ajatteli (jän, että
iljan mannaan fe on määrin, että muuta*
mat niin ylellifyybcsfä elämät, ja toifilla ci
ole, mitä he mSlttämättBmunnw8ti tormit»
fcmat. 3a f mi h«n näfi, miten lapfet
puistoiofa leiffimät, ja (jeibän äitiitfa ja
hoitajinufa niin huoleÖtfcsti heitä hoitimat,
niiu fyynelcct nouftioat hänen filmiiufä,
fillä hän ajatteli, että Sinun partaa ci ftt»
faan auttanut, eifä hänellä muuta ijstämäu
ollut fuin hän, jofa ei hänelle mitään apua
moinut antaa.
Eräänä päimänä tefi f)än rohfean pää»
toffen: hän läljti lääfäriu luo, fainan, josta
9teinin emäntä oli puhunut, ja pt)t)ft pu»
hutella tohtoria, ^aimclustyttö amafi omcn
ja tiuSfafi: „läl)be nxatfoiljifi, tohtorilla ci
ole aifaa fiiiuiuuoifillcfi," ja fitte paisfaft
Ijäu oivien fiinni.
3ul)0 oifein pubisti nyrffiään fuuttu»
muffcSta.
»kylläpä minun mielä täytyy päästä
häuen puheillciifa," fanoi Ijäu, ja oli fuin
hän fiinS Ijctfcofä olifi fasmanut uljfarol)»
feaffi mieljeffi.
3>ul)0 pääjifiu joufuit ajan fuluttua tol)=
torin puheille, maiffa hänelle itfcllcitfä
obottamattomalla tamalla. illuutamia päi»
miä cnfi fäynnistääu tohtorin luona oli
hän entistä elinfeinoanfa jättäen faimanut
erääsfä viffaläjäsfä favtauolla fiitä luita
ferätäffenfä. £>äu oli fotoin atjfera; lieto
Slnniu onnettomasta tilasta fiil)oitti häntä
tcfcmääiitijötä fal)ta fiimaanitnin — eljfä hän
lopullifcsti, jos fof)ta muoftcitfin fuluttua,
moifi faaba niin paljon raijaa fuin Sliutin
filmäin parantamifccii tarmittaifiiu.
JdaimacSfaan löyfi hän viffnläjästä mau»
han nenäliinafäävöu. „Suon mieti fotiin,
cljfä fc mielä moi joffifin Ijtjmäffi olla, fun
Skinin emäntä fen cnfiii pefec," ajatteli
3uf)0. §äu pubisti fen pul)taaffi mullaSla,
maau — niitä ihme? — filloin putofi ne»
näliinaSta fofo paffa vahafctcleitä.
Jgäti fämi ilosta iljan punaifefji, painoi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
