Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—®> 155 <$—
Mitä sitten? vastasi Ulla täti. Eikö
kelpaa? Sehän on korkein viisaus, se on
sive-ysoppia.
Nyt oli poika parka aivan neuvotoin;
hän meni mökkiläisen luo, joka hakkasi
puita metsässä. Rakas mökkiläinen, anna
minulle joku satu, muutoin en saa syödä
mansikka-maitoa."
„No", sanoi mökkiläinen, „eiliän se
ole mikään konsti; mene vaan metsään;
siellähän kasvaa satnja joka oksalla."
„Poika meni metsään, ja kun hän
katseli ympärillensä, kasvoi satuja jokaisen
puun latvoisssa ja oksilla. Ne
pilkistelivät koivun lehtien lomista, ne
riippuivat kuin kävyt kuusien oksilla,
katajapehkot olivat niin täynnä kauniita
kertomuksia, että tuskin marjat näkyivät.
Poika alkoi poimia, ja pian olivat taskut
aivan täynnä. Kun ei enää satuja
taskuihin sopinut, poimi hän niitä hattuunsa,
ja kim hattukin tuli täyteen, otti hän
vielä syliinsä niin paljon kuin vaan
kantaa jaksoi. Sepä oli kummallista,
ajatteli hän itseksensä, tästähän ei ole enolla,
kummilla, tädillä, teurastajalla eikä
koulumestarilla aavistustakaan.
„Niiu, katsos", sanoi katajapehko, joka
oli vähän nokkaviisas, „se tulee siitä,
että he ovat olleet liian kylläisiä eivätkä
ole koskaan liiaksi halunneet
mansikka-maitoa."
„Mutta koulumestari on niin laiha:
hän ei varmaankaan ole koskaan
kylläinen", sanoi poika.
„Hän 011 kylläinen opistansa", vastasi
katajapehko ja näppäsi niin sukkelasti
terävillä neuloillaan.
Nyt meni poika kotia suurine
taak-koineen, ja sitten sai hän
mansikka-maitoa — ja satuja hänelle riitti koko
talveksi aivan keväasen asti. — Mutta
nyt kerron sulle, miten satuja löydetään
vielä monesta muusta paikasta, kuin
katajapehkoista." —
„Kerro, kerro, sudenkorento!"
„Kesä-aamuna, kun kaste vielä ou
heinikossa, täytyy sinun mennä
kävelemään pellonpientareille: siellä on satuja
kuin helmiä tuhansittain. — Mene
järven rannalle, silloin kuin pienet
väre-aallot- kuljeksivat sinne ja tänne
välkkyen lomituksin: ne ovat sinisillä kir-
jaimilla kirjoitettuja satuja; opi niitä
lukemaan ! —
Syksyllä kuule korkeiden honkien
huminaa, jotka kertovat muinaisuuden
jättiläis-satuja. Eli etsiös satuja
kanervikosta ; kanerva tietää enemmän kuin
voimme luullakaan. Ja keltaiset lehdot
tietävät vielä enemmän; mutta nämä
ovat yksinäisiä, surullisia satuja, jotka
ovat kirjoitetut keltaisilla ja
vaaleanpunaisilla kirjaimilla, niistä tulee mieli
niin helposti surulliseksi. Talvella
Iu-keos jääkukkaisien hienoja runoja
ikkunan ruuduista, ja selittele kaikkia
kauniita kuvia, joita huuru maalailee puiden
oksille metsässä. Kun taas alkaa
kevät tulla, tarkastele iltataivahan väriä:
siellä löydät kaikki satujen
haltijatar-linnat kirkkaina kuin luilta. Ja
syksyin, talvin ja kesäisin lue tähtien
hopea-satuja : ne ovat kaikista luonnon saduista
korkeimpia, parhaimpia ja puhtaimpia,
ja se tulee siitä, että Jumala itse on ne
kirjoittanut tuonne korkealle, siniselle
iltataivahalle."
„0i, pikku Maria, jospa sinä tietäisitkääu
kuinka äärettömän paljon suuri, rikas
ja kaunis luonto vielä voi sinulle
kertoa : paljon, paljon enemmän kuin mitä
ininä voin kertoa! Kaikki vuoret ja
kivet, kaikki puut, pensaat ja pienet
ruohot voivat kertoa! — Kaikilla eläimillä
metsässä, ilmassa ja meressä on omat
kertomuksensa. — Ei mikään ole
kuollutta, kaikki elää, kaikki hengittää ja
tuntee, ajattelee ja puhun; — miksi et
poimisi sydämesi ja esiliinasi täyteen
niitä, jos niitä tahdot kuulla! Jos luonto
kerran tidee sinulle mykäksi etkä enää
kuule sen puhelevan, silloin on sielusi
tullut vanhaksi ja harmaaksi, mutta
miksikä sielusi olisi harmaa? Ole aina
nuori, pikku Maria, ole aina
sydämessäsi Jumalan hyvä lapsi, jos tulisit vaikka
niinkin vanhaksi kuin iso-äiti tuolla
keinutuolissa. Silloin kuulet aina
luonnon puhelevan, silloin kuulet aina
enkelien laulavan kiitosta Jumalalle tuolla
korkealla kirkkaudessa, ja silloin ei sinua
myöskään maailman surut palella."
Kas, niin se oli.
—^läftss-—
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
