Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34
suuren mieskäden! En uskaltanut huutaa, sillä
arvelin että varas siinä tapauksessa voisi kuristaa
minut; minä tartuin vaan kovasti hänen käteensä
ja hän ei tehnyt mitään vastarintaa. Ja voitko
ajatella, kun vaunut taas tulivat ulos valoon,
huomasin minä että olin erehdyksestä pistänyt
käteni vieressäni istuvan herran palttoon taskuun.
Me istuimme siis ja pitelimme toistemme käsiä ja
tuijotimme kummastuneina toisiimme. Ja kaikkein
ihmeellisintä oli, että se herra minä näet tunsin
hänen nyt, niin etkö voi arvata .
.
.
hän oli
. .
. tuo tanskalainen herra Tivolista! Hän, joka
pelasti Kassen eikä ollutkaan taskuvaras. Minä
tunsin hänet ja hän tunsi minut. Hän nauroi,
mutta minua hävetti niin hirveästi ja aioin ruveta
itkemään. Silloin sanoi hän hyväntahtoisesti: De
maa ikke vaere forknydt, det var ju kun en lille
Misforstaaelse. Ja sitten auttoi hän minua alas
vaunuista niin iloisena ja reippaana, että minä en
ollut enää millänikään.
Seuraavana päivänä tuli se tanskalainen herra
meillä käymään. Hän oli ylioppilas ja hänen
nimensä on Jens Glitterup. Pappa puhui hänelle
saksaa, mutta me muut ruotsia, jota hän ymmärsi
paljoa paremmin. Sen jälkeen on hän ollut meillä
monta kertaa ja me sovimme oikein hyvästi.
Ainoa mikä minulla on häntä vastaan, on se, että
hän niin vähän tietää Suomesta. Mutta minäpä
olen opettanut hänelle suomalaisen lauseen: sitä
kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto; ja
sitä hän useasti kertoo. Hän pitää siitä yhtä paljon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
