Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
143
ivaan poroista kahvia ja sammutti tulen ylFympäri.
Nytpä Svante suuttui, asetti tuhman pannun vihai-
sesti ruoholle ja alkoi puhaltaa tuleen. Pannu
rauhoittui, tuli pääsi uuteen voimaan, mutta, voi!
kun hän jälleen tarttui pannuun, poltti se, ja hän
heitti sen kirkuen tuskasta luotaan. Siinä se nyt
makasi nenällään ja vuodatti sisältönsä jäätyneelle
ruoholle.
Spirea hoi, tule tän—ne! huusi Svante
hädässään ja viittasi sekä käsillään että jaloillaan.
Spirea tuli lentäen kuin pelastuksen enkeli, kuuli
onnettomuuden, näki Svanten katumuksen, eikä
hennonut häntä torua. Olitko kaikki kahvi-
jauhot? kysyi hän. En mitenkään, vas-
tasi Svante ja näytti tötterön, mutta emmehän
voi pureskella kuivia kahvia?
Ei, sinun täytyy mennä ravintolaan vettä
hakemaan, eihän sinne ole pitkä matka. Mutta
elä kaadu paluumatkalla, lisäsi Spirea nauraen,
kun näki Svanten enemmän hartaasti kuin not-
keasti kahlaavan ravintolaan päin pitkillä sää-
rillään.
Sill’aikaa oli pöytä katettuna. Spirea levitti
salvetin tasaiselle kivelle ja asetti siihen kupit,
sokurin, leivän ja . .
. mutta missä kerma? Vai
niin, senhän sai Masse palttoonsa taskussa talle-
tettavaksi. Pahaa aavistaen kiiti hän jäälle tavoi-
tellakseen Massea kiinni.
Tuolla kaukana he luistelivat. Hän huusi,
mutta he eivät kuulleet. Hänen täytyi juoksu-
jalassa koettaa heitä saavuttaa ja tuli juuri oikealla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
