Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
163
ja päätti esitelmänsä toivomuksella, että pojat ja
tytöt enemmän kuin tähän saakka tahtoisivat pitää
toisiaan hyvinä ystävinä ja tovereina.
Samassa katsoi Kasse niin herttaisesti ja
kunnioittavaisesti pitkään tyttöriviin edessään, että
nämä kaikki innostuivat toveri-aatteesta ja huusi-
vat: hyvä! hyvä!
Kasse laskeutui puhujalavalta kestävien tapu-
tuksien kaikuessa ja hetken kuluttua astui Ka-
iuilla esiin. Hän oli puettu laulajattareksi maata
viistävään hameeseen javalkoisiin käsineihin, pitkä
vaalea valetukka peitti hänen lyhyitä hiuksiaan
ja kädessä oli hänellä vihkonen paperikukkia,
Spirea säesti taaskin. Kamillalla oli kaunis ääni,
jonka tähden ei kuulunut yhtään huonolta, kun
hän lauloi ensimmäistä numeroaan: »Sanopas, pieni
lintu». Yleisö taputti hurjasti ja hän sai laulaa
uudestaan. Nyt pyydettiin yleisöä viiden minuu-
tin kuluessa pitämään käsiä silmien edessä eikä
katsella. Kaikki tottelivat, paitse kaksi lyseolaista,
jotka tirkistivät sormien välitse. Kun he taas
saivat katsoa ylös, niin kas, siellä seisoikin
uljas sotilaspoika sarkahousuissa, puukko vyöllä.
Laulajattaren kuori näkyi hiukan seisomalaudan
alta. Sotilaspoika alkoi laulaa: »Mun isän’ oli
sotilas»; niin sotaisesti, että karvat Mobellen se-
lässä nousivat pystyyn ja Dan Miinan sylissä kir-
kui ihastuksesta.
Sotilaspoika poistui tehtyään tervehdyksen
sotilaitten tavalla, ja nyt seurasi kymmenen mi-
nuutin loma-aika, jonka kestäessä yleisö piti pa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
