Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
229
täysi rehellisesti. Hän tapasi erään vaimon, joka
aikoi siirtolaisena muuttaa Amerikaan ja tämä
suostui suuren palkinnon toivossa viemään pojan
Köpenhaminaan ja jättämään hänet vanhemmille.
Voi, voi, voi! huokasi Effi. Tähän
aikaan on siis pikku kultamme Köpenhaminassa!
Kyyneleitä kiilui hänen silmissään, vaikka hän
nauroi.
Pahempi se olisi ollut, jos hän olisi läh-
tenyt Austraaliaan, tuumasi Masse. Kööpen-
haminassa voimme aina käydä häntä katsomassa,
kun käymme sisar Angelikan luona. Minä tunnen
Köpenhaminan yhtä hyvin kuin Helsingin . . .
Elä kovin suurentele, veikkonen! Etkö
muista, kun luulit että Amagertorv oli Kongens
Nytorv ja kun sinä juoksit aina »Holighetsvei’im»
saakka tullaksesi Tordenskjoläsgadeen ?
No niin, sisko simasuu, sattuuhan viisaal-
lekin erehdys, arveli Masse.
Kului runsas aika, ennen kuin tilhiläiset saivat
sen päähänsä, että heidän lemmikkinsä oli poissa
vieraassa maassa ja etteivät koskaan enää saisi
häntä omakseen kutsua. Täytyihän heidän iloita
siitä, että hän oli päässyt omaan kotiinsa, mutta
voi kuinka ikävä heille tulisi ja kuinka julmaa,
etteivät enää saaneet pitää hänestä huolta. Entä
kuinka Pullosen vaimo itkisi, kun ei koskaan enää
saisi häntä nähdä!
He istuivat kaikki äänettöminä ja alakuloi-
sina, kun Dika täti lieventääksensä heidän suruaan
sanoi:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
