Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
maan. Homsantuu parka! Ehkä hänellä kumminkin olisi
äidin luona parempi ollut siitäkin pahastaan.
Risto.
Elä, elä laske liikoja, Toppo. Minä en kuuna
päivänä eukkoani pelkää, jos juoda tahdon. Ohoh, jopa
sitten.
Toppo.
No, no, saadaan nähdä. Minkähän sille taidat, kun
eukkosi sanoo: rahat ovat minun, niitä et tuhinakaan niin juuri
kun itse tahdot.
Risto.
Minkäkö taidan? Heh, sepä kysymys. Kumpi
omaisuutta hallitsee, mies vai vaimo ? Tunnetkos sen verran
Suomen lakia veli veikkoseni.
T oppo.
Kyllä minä tiedän, että laki antaa miehelle vallan,
mutta näkyypä ne eukot kokevan puoliaan pitää yhtäkaikki.
Risto.
Pahanilkisillä lienee jonkinlaisia konstia ja koukkuja,
mutta Johannapa ei ole semmoinen.
(Toppo hyriiilee pilkallisesti ja panee tupakkaa piippuun.)
Risto.
Niin, niin, naura sinä vaan. Ettenkö minä Johannaa
tuntisi. Ja kohta saattekin nähdä, olenko minä mies, vai
kannanko suotta tämmöisiä jaloissani. (Johannan luokse.)
Kos-kas niitä juomia tuodaan sisään?
Johanna.
Katri hyvä, mene kiirehtimään.
Risto.
Ja pankoot jouluun nyt. Mitä ihmettä ne siellä
viivyt-televätkin näin kauvan. Aikoja sitten olisi miehille pitänyt
väkeviä tarjota.
(Katri menee oikeaan.)
Johanna.
Mitä arvelet, Risto? Eikö tämä elämämme alku ole
juuri kuin keväisen päivän nousu?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
