Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kanssa viskaan viimeisenkin hellemmän tunteen
sydämmes-täni. Tästä hetkestä lähtein leimuaa siellä vaan vihan ja
kostonhimon liekit. Minun kiroukseni sinua seuraa aina
kuolemaan saakka, vielä haudan tuolle puolenkin se ulottuu. Se
painaa hartioitasi kuin vuori, se kalvaa rintaasi kuin mato,
yötä päivää se sinulle muistuttaa kenen onnen ja elämän
sortanut olet.
J oh anna.
Auttakaa — minä pyörryn.
Yrj Ö (vie häntä tuolille istumaan).
Vettä, tuokaa vettä.
Vappu (antaa Johannalle vettä ja hieroo hänen ohauksiaan).
Homsantuu.
Joko nyt surkastuu tuo lemmen kukka? Joko lakastuu
tuo kirkkokunnan kirkkain ja kansakunnan kaunein. Eihän
vielä ole aika tullut. Nauti ensin sitä onnea, jonka toisen
kadotukselle olet perustanut, nauti iloa ja lemmen ihanuutta
niin kauvan kuin voit. Minä sillä välin kiertelen kuin
huuh-kain teidän onnenne majaa ja huudan: kostoa, kostoa,
kostoa! (Syöksee ulos.)
(Äänettömyyttä ja hämmästystä.)
V appu.
Kuinka sinun on laitasi, Johanna?
Yrjö.
Varsin huonosti, pelkään.
Johanna.
Ehkä se menee ohitse. — Olkaa tässä luonani te
molemmat.
To ppo.
Mutta, kas, siinä tytössä oli vasta pippuria. Oikein
tulista turkin pippuria. Voi, sen pahanen päivä. Niin seisoi
Ristokin hänen edessään kuin vaivainen syntinen, eikä saanut
sanaakaan suustansa.
Kustaa.
Entä me muut sitten. Lempo vieköön, en ole minäkään
monasti niin nolostunut kuin äsken.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
