Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
JOHDANTO.
Korkeamman kansallisen sivistyselämän monista ilmiöistä on
tärkeimpiä kansan omakielinen kirjallisuus, varsinkin n.s.
»kansalliskirjallisuus», jolla etusijassa ymmärretään kaunokirjallisuutta ja
kansallista tiedettä, koska niissä puhtaasti taiteellisen arvon ohella
paraiten kuvastuu kunkin kansan henkinen sivistyskykyisyys ja
rodullinen erikoisuus. Suomenkansan korkeampi sivistyselämä on
vielä aivan nuorta juurta, mistä seurauksena korkeampi
suomenkielinen kirjallisuuskin samoin on milt’ei eilispäivän lapsi. Tosin
suomenkieltä on kirjoitettu ja painettu jo yli 350 vuotta,
uskonpuhdistuksen ja »suomalaisen kirjallisuuden isän» piispa Mikael
Agricolan ajoista (1540-luvulta) saakka, mutta tuo aikaisempi
kirjallisuus, ani harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, oli vain. n.s.
»rahvaankirjallisuutta», vailla varsinaisesti kansalliskirjallista arvoa.
Eikähän toisin voinut ollakaan, sillä tarpeelliset edellytykset
korkeamman suomenkielisen kirjallisuuden syntymiselle olivat silloin
milt’ei olemattomat. Puuttui hedelmöittävä, voimakas
kansallishenki, puuttui muokattu ja viljelty kieli, nuo
omavaraisen-henkisen sivistyselämän välttämättömät kannattajat. Vieras kieli ja
enimmälti vieras mielikin olivat Suomessa isäntinä, suomalainen kansa
ja sen kieli milt’ei rengin veroisina. Kirkko yksin oli ollut se
sivistyslaitos, joka uskonpuhdistuksen ajoista saakka oli tarpeihinsa
käyttänyt kansankieltä. Siitä seurasi että suomenkielinen-kirjallisuus
vanhempina aikoina oli enimmälti uskonnollista hartauskirjallisuutta,
mihin tuli lisäksi hiukan yleishyödyllistä ja tilapäiskirjallisuutta,
kaikki tarkoitettuna etupäässä »yhteisen kansan» s.o. rahvaan opiksi
ja hyödyksi. Tieteellinen kirjallisuus pukeutui tällöin
suomenkielisten koulujen ja niistä kohonneen suomenkielisen sivistyneistön
puutteessa yksistään latinan- ja ruotsinkieliseen muotoon;
suomenkielinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
