Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
84
komedia Nummisuutarit, josta Fr. Cygnaeus kirjoitti syvällistä
ymmärtämystä henkivän arvostelun ja edelleen vaikutti siihen, että
valtion ensi kertaa (J. V. Snellmanin alotteesta) jakama
kirjailija-palkinto 2500 mk — jota toiselta taholta oli esitetty annettavaksi
»lupaavalle kirjailijalle» J. L. Runebergille! — annettiin Kivelle.
Se tosin pian hupeni vanhain velkain maksuun. Sitten seurasi
Kir-jall. Kuukauslehdessä pikkukomedia Kihlaus ja Kiven omalla
kustannuksella runovihkonen Kanervala, molemmat 1866. Vuosi 1867
toi ilmoille murhenäytelmän Karkurit, jossa Kivi arvostelujen
johdosta ja tuttavainsa kehoituksesta oli ryhtynyt kuvaamaan hänelle
tuntemattomia korkeampia säätyluokkia samoinkuin yksiin
aikoihin valmistuneessa, painamatta jääneessä murhenäytelmässä
Can-zio. Samana vuonna ilmestyi myös pieni lyyrillinen idyllinäytelmä
Yö ja päivä. Senjälkeen valmistui Kiven raamattuun mieltymistä
todistava pieni itämainen idylli, näytelmä Lea, jonka Viipurin Suo-
* I , £9
mal. Kirjall. Seura v. 1869 painatti »Näytelmiä» sarjaansa, ja vihdoin
Kiven pääteos, romaani Seitsemän veljestä, joka oli ollut vuosikausia
tekeillä ja jonka hän kuuluu kirjoittaneen uudelleen ainakin kolmasti.
Sen painatti Suomal. Kirjall. Seura v. 1870 vihkoina tilattavaan,
Julius Krohnin huolehtimaan »Novellikirjastoonsa», mutta
Ahlqvistin murhaavan arvostelun johdosta rohkeni erikoisteoksena
laskea kirjakauppoihin vasta v. 1873. Tekijälle maksoi seura
romaanista tekijäpalkkiota 700 mk (»Kullervosta» oli seura maksanut
500 mk).
Mutta samaan aikaan, vuoden 1869 lopulla, Kiven ruumiillinen
ja henkinen tila rupesi nopeasti rappeutumaan. Kouluajoilta
periytynyt heikkohermoisuus, jota yksinäinen, iloton ja epäsäännöllinen
runoilijaelämä, hermoja kuluttava työ, väkijuomiin taipumus,
alituinen puute ja arvostelun tylyys yhä lisäsivät, kasvoi siinä määrässä,
että se uhkasi kirjailijaparan järkeä. Omien sanainsa mukaan hän
oli vuodet 1867—68 elänyt Siuntiolla »melkein kuin vanki tornissa»,
ja hänen sydäntänsä oli muka jo yli 20 vuotta »paistettu joka päivä
hiljaisella tulella». Päästäkseen olemasta neiti Lönnqvistille
rasituksena hän v. 1869 oli aikonut antautua ihailemalleen
maanviljelys-alalle, mutta heikko terveys tuli esteeksi. Lopulta hän ei jaksa luoda
liset rahat. Siitä alkoi K:n ja B:n harras ystävyys. — Ks. Eliel
Aspelin-Haapkylä, Suomalaisen Teatterin Historia 1, s. 42—43.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
