Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
202
sävy, verrattu Runebergin idylleihin ja epigrainmeihin. Kuitenkin
ne ovat Erkon runottaren itsenäisiä tuotteita, sillä tiettävästi hän
ei tällöin vielä lähemmin tuntenut Runebergin vastaavia runoja.
Ne vain osottavat, että Erkon runotar oli Kantelettaren ja
Runebergin runon sukua. Niiden lyyrillinen tunnelmaherkkyys onkin
lajissaan epäilemättä parasta, mitä Erkko koskaan on laulanut, ja
niihin sopivat hyvin Erkon sanat: »Min’ en laula — luonto vaan
rinnassani laulaa». • ;
Tietysti Erkko tänä kansallisen kevään aikana on myös
ahkerasti soinnutellut isänmaallisia säveleitä. Ne ovat kuitenkin yleensä
vain heikkoja jälkikaikuja Oksasen (ja Runebergin) runoista, kuten
esim. tunnettu Hämäläisen laulu (v:lta 1869), sävyltään perin
ylimalkaisia, vailla suurempaa pontta ja itsenäisyyttä. Niissä »tahto
011 tekoa etevämpi», kuten niistä sattuvasti on lausuttu. Pukeepa
hän runossa Väinämöisen palaus koko Suomen historian kuivaan
runomittaan. Eivät myöskään Erkon ballaadimaiset runot ole
oikein onnistuneita. Ne ovat pitkäveteisiä, niiden esitystapa on
kankeaa, konstikasta, ja aiheet ovat kovin haettuja. Sen sijaan hän
on piirrellyt koko joukon tuoreita kuvauksia kansanelämästä, jonka
hän hyvin tunsi. Sellaisia somia pikkukuvia ovat esim.
llevospai-menel yömajalla (vrt. Suonion »Suksimiesten laulu»), Perheen
joulu-hartaus, Takkavalkean ääressä (vrt. Schillerin »Laulu kellosta»),
Kamppiaisel ja useat Paimenet sarjan runoista. — Tietysti Erkko
on myös lemmestä laulanut ja tehnytkin sitä ahkerasti ihan pitkin
ikäänsä. Kuitenkin tuntuu siltä kuin lemmenlaulu ei olisi hänen
oikea alansa. Hänen sekä varhaisemmat että myöhemmät
lemmen-runonsa ovat vain sellaista pientä lemmenpilpatusta, lemmen ja
varsinkin suudelmien matalahkoa, kaihoisaa haaveilua aivan
vanhoille päiville asti. Syvempi, tulisempi tunne niistä puuttuu.
Hentomielisen nuorukaisen hiljaisista haaveiluista ne vähitellen
muuttuvat jonkinlaisiksi »yksinäisen vanhan sedän» hyväilyn ja hellimisen
kaipuiksi, jollaisina varsinkin Väinö »Ainossa» niitä tulkitsee.
Aikaiseen ilmestyy Erkon runoihin myös miettivä piirre. Hän
kehottaa taisteluun, koska »taistelu sankarin voittohon vie»
(Taistele/), laulaa työn arvoa, sillä »työn ja kunnon, jalon tunnon oma
on taivas verraton» (Palkattoman palkka ja Manaus), lausuu
järkei-leviä mietteitään ihmisonnen vaihteluista tai kääntyy uskonnon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
