Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
52
Matti Kurikan sepittämä on myös painamaton v. 1897 näytelty
tarunäytelmä Baabelin torni ja pienet, hutiloidut novellikokoelmat
Pilvenhattaroita I ja II (1886 ja 1889). Niistä edellinen joutui
takavarikkoon keisari Paavalin syntymähistoriaa inkeriläisen
kansantarinan mukaan kuvailevan Syvällä tammen juuret nimisen
kertoelman vuoksi.
Muista Minna Canthin draamalliseen lippuun liittyvistä
näytelmäin kyhääjistä mainittakoon vielä tässä yhteydessä Juhani
Ahon veli Kalle Aho (virall. Kaarlo Brofeldt; synt.
Lapinlahdella 1865, nykyään pankinjohtaja), joka nähtävästi samoin
norjalaisen vaikutuksen (Björnsonin »Yli voimain I:n» ja Ibsenin
»Nooran») alaisena sepitti pari näytelmäkoetta. Niistä edellinen,
Epäilijä (1886), on taiteellisesti kovin muodoton epäuskon ja uskon
välisen ristiriidan kuvaus, jossa ei ollenkaan ole pidetty lukua esim.
ajan ja paikan oikeista suhteista. Jälkimäinen, Bertha Brander
(näytelty 1893), kevytmielisen, mutta lopulta velvoittavampaan
elämänkäsitykseen pyrkivän nuoren naisen kuvaus, on painamaton.
Myöhemmälläkin ajalla on Minna Canthilla ollut hartaita
seuraajia vahvasti tarkoitusperäisen ja paljastelevan kaunokirjailun
alalla. Sellainen on esim. Maila Talvio. Heistä etempänä enemmän.
Tämä kaikki todistaa, kuinka keskeinen ja merkityksellinen rva
Canthin kirjallinen toimi on ollut.
Juhani Aho.
Vielä keskeisempi ja vaikutuksellisempi on puhtaasti
kirjalliselta kannalta katsottuna Juhani Ahon tuotanto. Epäämättömistä
kirjailijalahjoistaan huolimatta Canth sittenkin oli enemmän intoisa
aatteenajaja kuin kaunokirjailija tämän sanan oleellisessa
merkityksessä; Aho sensijaan on alati pysynyt etusijassa kirjallisena
taiteilijana, jolle kuten Aleksis Kivelle hänen oma, herkistynyt taiteensa,
sen hänelle itselleen tuottama ilo ja tämän ilon istuttaminen hänen
lukijoihinsa on ollut määräävänä tarkoitusperänä. Realismi ja
naturalismi, joiden ensimäisiin lipunkantajiin hänkin kuuluu, esiintyy
hänellä pääasiallisesti itse aiheissa ja kuvaustavassa eikä missään kiih-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
