Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
hänen äitinsäkin oli tehnyt ennen häntä. Vain utuisena
vapauden-unelmana jää mieleen nuoren, reippaan ylioppilaan kesäinen käynti
ja sen hetkiseksi tuoma vilpoisa suuren maailman tuulahdus.
Tässä novellissa siis Ahokin koskettaa »naiskysymystä», mutta
vain pinnallisesti. Ellillähän ei näet oikeastaan olekaan mitään
itsetietoista päämäärää mihin pyrkiä; hän on vain tyhjän haaveilija,
romantikko, jolta puuttuu todellinen elämänymmärrys ja
elämän-tarmo. Koulunkäynnin jälkeen häntä ei kukaan varsinaisesti
kahlehdi, eipä häntä välttämättömästi vaadita menemään
apulaisellekaan. Siten Elli oikeastaan on verrattain vähässä määrässä naissuvun
kärsimysten marttiira, paljoa vähemmän säälittävä kuin esim. hänen
äitinsä, josta todella jo alusta pitäen kaikki itsenäisyys oli tapettu.
Äidin kohtalon traagillisuus ilmenee liikuttavasti niissä muutamissa
sanoissa, joilla hän Ellin kysymykseen: »Mutta kuinka voi elää
naimisissa, jos ei rakasta?» vastaa: »Saa luvan voida ... ja näkyy sitä vain
voivan.» Mutta Elli, kuten monet muutkin Ahon henkilöistä, onkin
etusijassa mielialojen, haaveilujen ja tunnelmien ihminen, ja sitä
puolta hänessä Aho kai on tahtonutkin etusijassa kuvailla. Vieläpä
hän on, kuten oli laita jo »Rautatiessä», taitavasti säestänyt erilaisia
mielialoja luonnon vaikutuksella. Niin esim. luonnon rauha ja
raukeus (kuten sunnuntain iltapäivä pappilassa) synnyttää
ihmisissäkin samantapaisen lamauttavan tunteen, kun taas avara näköala
ja kirkas ilma, kuten varsinkin elävästi kuvatussa ylioppilaan ja
Ellin kellotapulikohtauksessa, saattaa rinnat riemusta ja vapaudesta
lainehtimaan.
Ahon seuraavat suuremmat novellit Hellmanin herra ja
Esimerkin vuoksi (v:lta 1886) sekä Helsinkiin (v:lta 1889) eivät osota
edistystä »Papin tyttäreen» nähden; ne ovat pikemminkin vain
ahkeran sanomalehtitoimen lomassa syntyneitä välitöitä. Aiheeltaan
ne kaikki ovat jotensakin mitättömiä, mutta muodollisesti vallan
erinomaisia näytteitä Ahon taidosta kirjoittaa lavealti ja
huvitta-vasti tyhjästä. Kaikesta näkyy että Aho on päässyt yhä kauemmas
norjalaisen realismin ja ranskalaisen naturalismin muodollisessa
taidossa. Mielentilojen havainnolliset kuvailut näissäkin novelleissa
ovat pääasiana. — »Esimerkin vuoksi» nuori helsinkiläinen pastori
luopuu tupakoimisesta, mutta kärsii siitä niin ankarasti, että jo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
