Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85
meillä sen huomatuin viljelijä. Tosin Ivalokin alottaa raikkaana
nyky-aikaisrealistina — ei kuitenkaan enää kansankuvaajana vaan oman
aikansa helsinkiläisen ylioppilaselämän ja siinä risteilevien
aatemur-rosten erittelijänä — mutta uusromantiikkaan päin siirtyvä ajan
henki vetää hänetkin vastustamattomasti mukaansa ja saattaa hänet
Erkon, Ahon y. m. tavoin kaivautumaan kansansa menneisyyteen ja
sitä kaunokirjallisesi kuvaamaan. Sillähän alalla oli Topeliuskin
aikoinaan pysyvimmät laakerinsa leikannut ja maan sekä mielipiteen
valmiiksi muokannut. Tämä siirtyminen oli kai muutoin Ivalolle
verrattain helppo, koska historia jo alusta pitäen oli ollut hänen
lempiaineensa, jota hän jo aikaisemmin oli tieteellisestikin
harrastanut. Kuitenkin hän samalla edelleen säilyttää realistisen,
uudenaikaisen tekotapansa ja siten ikäänkuin taiteellisesti uusii ja
ajan-mukaistuttaa historiallisissa kertomuksissa ja näytelmissä
aikaisemmin viljellyn romanttisen tekotavan.
Santeri (oik. Herman Aleksander) Ivalo on Ahoa ja Pakkalaa
hiukan nuorempi sekä iältä että kirjailijana. Hän syntyi kirkkoherra
Herman Ingmanin poikana »Lapin raukoilla rajoilla» Sodankylässä
9 p. kesäk. 1866. Santerin ollessa 6-vuotias siirtyi isä kirkkoherraksi
Kuusamoon, jossa kuoli jo 1875, minkä jälkeen perhe 1877 muutti
Ouluun, jonka nuoressa suomenkielisessä yksityislyseossa Ivalo
suoritti koulunkäyntinsä, tullen 1885 ylioppilaaksi. Ivalon lapsuus- ja
nuoruusmuistot liittyvät siis kuten Pakkalankin Ouluun ja sen
takaiseen jylhään »ylimaahan» ja tulevat jonkun verran esiin hänen
kirjallisessakin tuotannossaan. Muuten hän ylioppilaaksi tultuaan
joutui kohta helsinkiläiseen ilmapiiriin tieteilijänä, sanomalehtimiehenä,
kirjailijana ja yhteiskunnallisena toimihenkilönä. Jatkaen
Helsingissä ja myöhemmin Ruotsin ja Tanskan arkistoissa opintojaan ja
tutkimuksiaan etupäässä Pohjoismaiden historiassa hän tuli fil.
kandidaatiksi 1889 ja julkaistuaan (vv. 1890 ja 1894—95) pari
Poh-jois-Suomen historiaa 1600-luvun alkupuolella käsittelevää
väitöskirjaa (Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta vuosilta 1595—1635
ja Kaarlo JX:n Jäämeren politiikka I—11) fil. tohtoriksi 1894, ollen
siis harvoja akatemiallisen »korkeasti oppineita» kaunokirjailijoitamme.
Yhtyen jo alusta pitäen »nuoren Suomen» lippukuntaan hän heti
Päivälehden synnyttyä liittyi sen toimitukseen, pysyen siinä koko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
