Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.175
sävyisellä, romantiikan merkeissä syntyneellä runovihkosella
Lauluja ja ballaadeja, kuvaillen siinä sievästi ja sujuvin säkein varsinkin
nuoren neidon utuisia unelmia ja mielialoja, ja on sittemminkin sinne
tänne sirotellut kosolti sekä omia pikkurunoja että runokäännöksiä.
Merkittävimmän tuotantonsa hän kuitenkin on toistaiseksi luonut
suorasanaisena kuvaajana ja kertojana, kehittäen proosatyyliään yhä
asiallisempaan mutta samalla edelleen siroon ja selkeään
sanontatapaan. Jo novellivihko Kuloa ja kevättä (1899) sisältää taidokkaita,
joskin hieman aseteltuja ja vaikuttavaisuutta tapailevia
piirroshar-joitelmia naispsykologian alalta. Lujemmin ottein on tekijätär
käynyt aiheeseen käsiksi laajahkossa »sielunkuvauksessa» Kirsti (1902),
eritellen siinä havainnollisen ympäristökuvauksen yhteydessä
voi-makastunteisen naisen mielialoja tyttönä ja lemmenhuumasta
johtunutta hairahdusta hautovana morsiamena ja aviovaimona.
Jouduttuaan avioliittonsa kautta Viroon hän on alkanut kaunokirjallisesi
kuvailla Viron kansaa ja oloja ja julkaissut tältä uudelta ja varsinkin
meille suomalaisille mielenkiintoiselta alalta pari sarjaa pääasiassa
saarenmaalaisia kertoelmia Meren takaa (1904—05) sekä laajemman,
virolaisten vaikeihin sivistysoloihin ja kansallisiin ponnisteluihin
liittyvän luonnekuvauksen Ants Raudjalg (1907). Niissä on monta
tyynesti, varmasti ja vaikuttavasti, joskaan ei aina yhtä syvästi ja
tyhjentävästi piirrettyä ihmis- ja elämänkuvaa Viron kansan
entisyydestä ja nykyisyydestä, paljoista suruista ja vähistä iloista. —
Muutenkin on rva Kallas ahkerasti koettanut tehdä suomalaiselle
yleisölle tutuksi veljeskansan sivistysoloja ja henkisiä harrastuksia,
m. m. sujuvasti suomentamalla virolaista runoutta (kokoelma
»Merentakaisia lauluja» 1911) ja julkaisemalla selontekoja vironkielisestä
kirjallisuudesta.
Runomuodossa alotti myös salanimi L. Onerva (oikeastaan
Onerva Lehtinen, syntynyt Helsingissä 18 p. huhtik. 1882, ylioppilas
1901), mutta on myöhemmin, kuten useat muutkin nuoret
kynäniekat, sujutellut yhtä helposti vuoroin runoa vuoroin suorasanaista.
Runon muodollisena taitajana hän kuuluu niihin nuoriin
suomenkielisen runotyylin uudistajiin, jotka mestareinaan kunnioittavat
Eino Leinoa ja O. Mannista. Molemmilta näyttää Onervakin omak-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
