Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.178
luonteeseen (näytelmä Vaihdokas 1912). — Kiivaana
tendenssikir-jailijattarena naisten, kovaosaisten ja suomalaisuuden puolesta
(kertomukset Annikki, Hänen armonsa kasvatti y. m.) on kokeillut
lää-ninkamreerinrouva Anni Kaste (synt. 1876 Nastolassa). —
Naisen kokemuksia, pettymyksiä ja kärsimyksiä erilaisissa
elämänsuh-teissa, varsinkin rakkauden ja avioliiton piirissä, kuvailevat
mieluimmin useimmat muutkin nuoret naispuoliset kaunokirjailun
harrastelijat (Katri Kortesuo, Kerttu Kärkkäinen j. n. e.), jotka äsken
kuluneina vuosina ovat kilvan yritelleet julkisuuteen. — Erityisen
ryhmänsä muodostavat monet naispuoliset lasten- ja
nuorisonkirjai-lijat (Alli Nissinen, Anni Swan-Manninen, Hilda Käkikoski, Immi
Hellèn y. m.), jotka ovat alaltaan tuottaneet runsaasti sekä runoa
että suorasanaista, omintakeista, mukaelmia ja käännöksiä.
Vielä taajempi on niiden nuorten miespuolisten kirjailijain ja
kirjailijanalkujen rintama, jotka ovat astuneet julkisuuteen
1890-luvun puolivälin jälkeen ja joista moni tuotantonsa runsaudessa jo
on ajanut vanhemman, Juhani Ahon aikuisen kirjailijapolven edelle.
Juuri heidän mukanaan realismin vieroma runomuotoinen esitystapa
jälleen heidän aluksi suosimansa uusromantiikan turvissa pääsi
oikeuksiinsa, jopa vähäksi aikaa milfei vallitsevaan asemaan.
Kasimir Leinon jälkiä kulkien uudet nuoret laulajat, etusijassa Eino
Leino, kehittivät suomenkielisen runotyylin muodollisesti perin
notkeaksi, taipuisaksi ja vivahdusrikkaaksi ajatusten ilmaisuvälineeksi,
jättäen säeseppyydessä vanhemman polven parhaatkin
runontaita-jat melkoisesti jälkeensä ja luoden uuden, vapaamman ja
personalli-semman runoilutaidon entisen perinnäisen ja sovinnaisen sijaan.
Toiset taas ryhtyivät Selma Lagerlöfin esimerkin mukaisesti
kirjoittamaan notkeaa, maalauksellista ja tunnekuohuista lyyrillistä
proosaa, pyrkien siihen sovittamaan jo Kiven voimakkaasti
viljele-mää ja sittemmin Ahon maukkaasti muovailemaa poljennollisuutta.
Kolmannet näkyvät sekä runo- että proosatyyliinsä hakevan
malleja soreasta, selkeästä ja hienosyisestä romanilaisesta ja klassilli-
Miespuolisia kirjailijoita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
