Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
17
tunsi uudestaan kuinka ihmeellisen ihmeellistä se oli,
että hän nyt seisoi tässä Maisien vieressä, Maisien,
joka oli luvannut välittää hänestä epämääräisen
pitkän ajan siksi kunnes — — Kiihtynyt tuuli ajoi
tytön tumman tukan Dickin kasvoihin, Maisien
seisoessa tuossa, käsi Dickin olkapäällä ja puhellen
Amommalle, „pikku pedolle." Hetken oli Dick
pimeässä >— pimeässä, joka pisti. Kuula lensi
vinkuen autiolle merelle.
„Ei osunut," sanoi Dick pudistaen päätään.
»Patruunat ovat lopussa ja meidän täytyy juosta
kotiin."
Mutta he eivät juosseet. Käsitysten he astuivat
hyvin hitaasti. Ja se oli vallan saman tekevä heille,
lensikö hoidolta jätetty Amomma raukka ilmaan
patruunoineen, jotka saattoivat laueta sen vatsassa, vai
tallusteliko se heidän vieressään, sillä heillä oli nyt
kultainen aika, jota he käyttivät hyväkseen ikänsä
koko viisaudella.
„Ja minusta tulee —" alkoi Dick reippaasti.
Sitten hän keskeytyi, „En tiedä oikein, mikä
minusta tulee. Minusta näyttää kuin en voisi suorittaa
tutkintoja, mutta hirveän hyviä irvikuvia minä osaan
piirtää opettajista. Ha, haa!"
„Rupea siis taiteilijaksi," sanoi Maisie. „Sinä
naurat aina minun piirustuskokeilleni. Se olisi
vallan oikein sinulle."
„Minä en enää koskaan naura sinun töillesi,"
vastasi Dick. »Minä rupean taiteilijaksi ja toimitan
jotain."
»Taiteilijat tarvitsevat aina rahaa, eikö totta?"
»Minulla on satakaksikymmentä puntaa
vuodessa tuloja. Minun holhoojani sanoo, että ne saan
2
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
