Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
67
sin ja asun talvet Lontoossa. Minulla on oma
talous."
„Myytkö sinä paljon?"
»Silloin tällöin, en usein. Tuossa on minun
omnibussini. Minun täytyy mennä siihen tai
ipenet-tää puoli tuntia. Hyvästi, Dick!"
»Hyvästi, Maisie. Etkö sanoisi minulle, missä
asut? Täytyyhän minun tavata sinut uudestaan, ja
ehkä voisin auttaa sinua. Minä — minäkin maalailen
hiukan."
»Minä tulen puistoon huomenna, ellei ole
hyvää valoa, että voin maalata. Minä kävelen edes
takaisin Marble Arch’in edustalla, se on minun
tavallinen virkistysmatkani. Mutta tietysti minun pitää
tavata sinut jälleen."
Hän astui omnibussiin ja hävisi sumuun.
»Hm — minä — olen — noiduttu!" huudahti
Dick ja palasi asuntoonsa.
Torpenhow ja Nilgliai löysivät hänet istumassa
portailla atelieerinsa oven ulkopuolella, lausuen
saman lauseen uudelleen hirveän juhlallisesti.
»Sinä tulet olemaan vielä enemmän noiduttu,
kun minä olen puhunut suuni puhtaaksi," sanoi
Nilghai, kohottaen jykevän vartalonsa Torpenhow’n
olkapäitten takaa ja huiskuttaen kosteata
käsikirjoitusta edes takaisin. »Dick, koko maailma puhuu, että
sinua vaivaa pään paisuminen."
»Halloo, Nilghai! Joko sinä olet täällä? No
mitenkä Balkanilla jaksetaan ja kuinka kaikki pikku
balkanilaiset voivat? Toista puolta sinun
naamastasi on mahdoton piirtää, kuten tavallista."
»Vähätpä siitä. Minulla on tehtävänä nolata
sinut kirjoituksellani. Torpenhow ei tahdo sitä tehdä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
