Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7!)
sanat muodostuivat kuin itsestään hänen
suussaan.
„Tuo menestys ja onni kaikkineen päivineen ei
ole senkään arvoinen kuin yksi ainoa suuri keltainen
meriunikko Fort Keelingin edustalla."
Maisie punastui hiukan.
„Hyvähän sinun on puhua, kun sinulla on ollut
menestystä, mutta minulla ei ole ollut."
„No, anna minun siis puhua. Minä tiedän, että
sinä ymmärrät, Maisie rakas, se kuuluu ehkä hiukan
hullulta, mutta nuo kymmenen vuotta eivät ole olleet
olemassa ollenkaan, ja minä olen tullut takasin nyt.
Kaikki on juuri kuin ennenkin. Etkö sinä näe sitä?
Sinä, olet yksin ja minä olen yksin. Mitä sinä
huolehdit? Tule minun omakseni, kulta."
Maisie piirteli hiekkaan parasollillaan.
Molemmat istuivat penkillä.
;Minä ymmärrän," sanoi hän hitaasti. „Mutta
minulla on työni tehtävänä, ja minun täytyy se
tehdä."
„Tee se sitten minun kanssani, kulta. En minä
häiritse."
„Ei, en voi. Se on minun työni, — minun
— minun — minun! Minä olen ollut yksin koko
elämäni ja minä en tahdo olla kenenkään muun oma
kuin oman itseni. Minä muistan nuo entiset asiat
yhtä hyvin kuin sinäkin, mutta se ei merkitse
mitään. Me olimme pikku lapsia silloin emmekä
ymmärtäneet, mikä oli edessämme. Dick, elä ole
itsekäs. Minä luulen voivani saavuttaa hiukan
menestystä ensi vuonna. Elä riistä sitä pois minulta."
»Anteeksi, kulta. Minä puhuin niin typerästi.
Enhän minä voi pyytää että sinä heittäisit pois koko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
