Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
152
„Allah varjelkoon! Minä kiirehdin pois
ennenkuin se aika tulee. Annappas hiukan tilaa minunkin
jaloilleni, herra Binkie."
Dick heittäytyi sohvalle nipistäen Binkien
sa-mettikorvia ja samalla haukotellen kovasti.
„Tuo vanha pakkilaatikko on vallan
epäsoin-nussa," sanoi Torpenhow Nilghaille. „Ei kukaan muu
soita sitä kuin sinä."
„Se on moitittavan turha korukapine," murisi
Dick. „Nilghai ei koskaan soita paitsi minun poissa
ollessani."
,,Siksi että sinä aina olet poissa. Alappas
veisata Nilghai, että hän saa kuulla."
„Nilghain elämä on täynnä turmelusta,
Nilghain kirjoitukset pelkkää hullutusta,
Vaan kun Nilghai rykäsee ja alkaa lauluansa,
Silloin itse Mahdikin jo toivoo kuolevansa,"
luki Dick Torpenhow’n kirjoituksista
Nungapunga-kirjassa.
Nilghai nauroi. Laulaminen oli hänen ainoa
seurustelemislahjansa, joka hyvin tiettiin monessa
sanomalehtimiesteltassa kaukaisilla mailla.
„Mitä minä laulan?" sanoi hän, kääntyen
tuolillaan.
„Moll Roe aamupuhteella," sanoi Torpenhow
umpimähkää.
, Ei," ärähti Dick kiivaasti, ja Nilghain silmät
levisivät suuriksi. Tuo vanha renkutus, johon hän
osasi kaikki sanat, vaikka se oli hy\Mn harvinaista,
ei ollut tosin kovin ihana, mutta Dick oli monta
kertaa kuunnellut sitä vallan rauhallisesti. Arvelematta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
