Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
190
rudyard kipling.
»Voitteko antaa minulle jotain juotavata?"
Useita tuomioita oli lausuttu tuossa hämärässä
huoneessa, ja usein tarvitsivat vangit siellä rohkaisua.
Dick sai lasin likööriä käteensä.
»Sen verran kuin saatoin ymmärtää," sanoi hän
yskien likööri lasinsa yli, »te sanotte sitä näköhermon
turmeltumiseksi, tai jotain sinne päin, ja siis
toivottomaksi. Kuinka pitkä aika minulla on jälellä, jos
vältän kaikkea rasitusta ja huolta?"
»Ehkä vuosi."
»Hyvä Jumala! Entäs siinä tapauksessa, etten
pidä huolta itsestäni?"
»Sitä en todellakaan voi sanoa. On mahdoton
tarkkaan määrätä kuinka turmiollinentuoisku on ollut.
Arpi on vanha, ja — saijoittehan että erämaan
häikäisevä valo sai vapaasti vaikuttaa silmiinne? — ja
paitsi sitä olette tehnyt paljon silmiä rasittavaa työtä.
— En todellakaan voi sanoa sitä."
»Anteeksi, mutta tuo kaikki tuli niin
aavistamatta. Sallikaa minun istua täällä minuutin verran,
niin lähden sitten. Olitte, kovin hyvä, kun sanoitte
totuuden. Aavistamatta — aivan aavistamatta. Kiitos."
Dick astui kadulle, ja Binkie otti hänet suurella
riemulla vastaan»
»Nyt on asiat hyvin hullusti, Binkie pienoinen!
Niin hullusti kuin suinkin. Mennäänpä nyt puistoon
hiukan miettimään tuota asiata."
He läksivät erästä puuta kohti, jonka Dick tunsi
hyvin, ja he istuivat miettimään, sillä Dickin jalat
horjahtelivat, ja kylmä pelko värisytti hänen
ruumistaan.
»Kuinka se saattoi tulla noin aivan aavistamatta?
Se on kuin äkkiä ammuttaisi kuoliaaksi. Se on elä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
