Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
valon kafiotfessa
m
»Tulin — tulin — katsomaan sinua, Dick."
Dickin huulet sulkeutuivat tiiviisti.
.Etkö tahtoisi istua siis? Kuten näet, silmäni
ovat hiukan tuottaneet harmia minulle, ja —"
„Voi, tiedän, tiedän. Miksi et kertonut siitä
minulle?"
»En voinut kirjoittaa."
»Olisithan voinut pyytää herra Torpenhow’ta
kirjoittamaan."
»Mitä hänellä on tekemistä minun asioitteni
kanssa."
»Hän — hän toi minut Vitry-sur-Marnesta. Hän
arveli että minun tulisi nähdä sinut."
»Mitä? Mitä on tapahtunut? Voinko auttaa
sinua millään? Ei, ei, en voi. Unohdin."
»Voi Dick, olen niin pahoillani! Tulin
sanomaan sinulle, ja — Anna minun taluttaa sinut
takaisin tuoliisi."
»Elä toki! En ole mikään lapsi. Sen tekisit
vain säälistä. Minusta ei ole mihinkään nyt. Olen
mennyttä kalua. Jätä minut yksin!"
Hän hapuroi takaisin tuoliinsa ja hänen rintansa
kohoili.
Maisie katseli häntä. Pelko katosi tytön
sydämestä ja sen sijaan tuli hyvin katkera häpeä. Dick
oli lausunut totuuden, jota Maisie ei ollut arvannut
tuolla hätäisellä retkellään Lontooseen. Tuo mies
oli todellakin mennyttä kalua - ei enää voimakas
vaan heikko, ei enää Maisie’a suurempi taiteilija eikä
semmoinen mies, johon tuli^ katsoa ylös. Hän oli
ainoastaan sokea raukka, joka istui tuolissaan ja oli
itkemäisillään. Maisien oli häntä sääli, äärettömän
sääli — enemmän sääli kuin ketään muuta ihmistä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
