- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
251

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

vatotf kadotessa

251

vaikka, totta puhuen, minä koetan aina olla
vuokralaisilleni mieliksi, eikö totta?"

„Ah! Hän mahtoi tarkoittaa hulluin huonetta.
Teidän ei tarvitse viedä minua sinne vielä. Tuokaa
tänne aamiaiseni ja jättäkää minut rauhaan."

„En suinkaan ole tehnyt mitään sopimatonta,
herra Heldar. Tiedättehän että minä koetan niin
paljon kuin voimani riittävät palvella kaikkia
her-herroja täällä — ja varsinkin niitä, joiden kohtalo
on kova — niinkuin esimerkiksi teidän, herra
Heldar. Te pidätte savustetusta sillistä, eikö niin?
Savustettu silli on vaikeampaa hankkia kuin
savusta-maton, mutta minä aina sanon, että vähätpä siitä,
vaikka onkin hiukan enemmän vaivaa, kunhan
vuokralaiset vain ovat tyytyväisiä."

Herra Beeton poistui ja jätti Dickin yksin.
Tor-penhovv oli ollut kauvan poissa. Ei ollut enää melua
hänen huoneissaan, ja Dick oli alkanut uutta
elämäänsä, jota hän heikkoudessaan ei pitänyt ollenkaan
kuolemata parempana.

On vaikeata elää yksin pimeässä, kun ei voi
erottaa päivää yöstä. Joskus nukahtaa keskipäivällä
pelkästä väsymyksestä ja herää ennen aamun koittoa.
Ensin Dick herättyään aina hiipi käytäviin ja
huoneisiin kunnes hän kuuli jonkun kuorsaavan. Silloin
hän tiesi, että päivä ei vielä ollut koittanut, ja palasi
väsyneenä makuuhuoneeseensa. Myöhemmin hän
oppi olemaan hiljaa kunnes talossa alettiin liikkua
ja herra Beeton käski häntä nousemaan. Kun hän
oli puettu — ja pukeminen oli nyt Torpenhow’n
poissa olessa pitkällistä työtä, sillä kaulukset, huivit,
y. m. s. piiloutuivat aina etäisimpiin nurkkiin, ja
niiden etsiminen oli samaa kuin päänsä satuttaminen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0261.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free