Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
274
»Minä en välittäisi niin paljon tuosta kuvasta,
jos olisin teidän sijassanne," alkoi hän, toivoen
voivansa kääntää Dickin huomion muuanne.
»Se on jossakin muiden taulujeni takana.
Hakekaa se, Bessie, te tunnette sen yhtä hyvin kuin
minäkin."
»Kyllä — mutta —"
»Mutta mitä? Olettehän siksi viisas, että voitte
myydä sen taidekauppiaalle. Naiset tinkivät paljoa
paremmin kuin miehet. Se tuottaa ainakin
kahdeksan tai yhdeksänsataa puntaa — meille. Minä en
ole vain tahtonut ajatella sitä pitkiin aikoihin. Se
oli niin läheisesti liittynyt elämääni. — Mutta nyt
me hävitämme kaikki entiset jäljet ja luovumme
kaikesta, eikö niin? Alamme alusta taas, Bessie."
Nyt Bessie rupesi katumaan hyvin paljon, sillä
hän tunsi rahan arvon. Mutta olihan se mahdollista
että tuo sokea mies arvosteli liian kalliiksi työnsä.
Hän tiesi että herrat aina ovat niin hullun tarkkoja
tavaroistaan. Hän nauroi, nauraa tirskui, kuten
hermostuneiden piikatyttöjen on tapana tirskua
koetel-lessaan selittää kahvikupin särkymistä.
»Olen hyvin pahoillani, mutta muistattehan että
olin — olin niin suuttunut teihin, ennenkuin herra
Torpenhow läksi pois?"
»Te olitte hyvin suuttunut, lapseni, ja syystä
luulen ma."
»Silloin minä — mutta eikö herra Torpenhow
todellakaan kertonut teille?"
»Kertonut mitä? Mitä herran nimessä te nyt
hulluttelette, kun olisi paljoa järkevämpää antaa
minulle toinen suudelma."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
