Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
55
mutta etäisemmillä maankulmilla on hänen kuitenkin usein
pakko näiden käsityöläisten puutteessa toimittaa niiden
työtä.» Aikaisemmin näet käsiteollisuus maaseudulla oli
kielletty. Tähän aikaan sitä jo jossakin määrin sallittiin.
Kun kaupungit olivat pieniä ja teollisuus vähän
kehittynyttä, oli maaseudulla silloisen yhteiskunnan elämässä sitä
suurempi merkitys. Sekä valtion että kansan talous ja
toimeentulo perustui maaseutuun. Valtion vakinaisista tuloista
v. 1811 saatiin 87 % maaveroista, 3,9 % henkilöveroista, siis
nekin enimmäkseen maaseudulta. Samoin oli myös
viina-veron eli poltto-oikeuden tuoton laita, sekin kertyi
maalaisilta. Tullitulot olivat ainoastaan 3,7 % valtion tuloista.
Kun maatiloista suuri osa, aateliston ja papiston hallussa
olevat, oli maaverosta vapaa ja veron maksaminen oli
niin ollen siirtynyt talonpojan niskoille, oli jonkin verran
perää talonpoikaisväestön itsetuntoisessa huomautuksessa:
talonpoika elättää kaikki, kuninkaasta hiireen saakka.
Melkoista suurempi osa väestöstä kuin myöhempinä
aikoina eli maataloudesta. Aateliset omistivat suuria tiloja,
joita he joko itse viljelivät tai hoidattivat apulaisilla. Paitsi
papistolla oli muillakin virkamiehillä virkatalonsa, joista
he saivat tärkeän osan tuloistaan.
Maatalouden alalla Ruotsin vallan viimeisinä
vuosikymmeninä oli ryhdytty uudistuksiin, joita Aleksanteri I:n
aikana vielä hyvällä vauhdilla jatkettiin. Isojaon
toimeenpanolla talonpojat vapautettiin kyläyhteydestä määrättyjen
tilusten omistajiksi. Suomen Talousseura vietti loistoaikaansa
harjoittaen samantapaista neuvontatoimintaa kuin nykyisin
lukuisat maatalousjärjestöt. M. m. se teki innokasta työtä
perunan viljelyksen levittämiseksi, joka maassamme oli
pantu alulle vasta muutamia vuosikymmeniä
aikaisemmin.
Länsi-Suomi, Häme ja Pohjanmaa olivat jo kohonneet
jonkinmoiseen varallisuuteen, mutta Savo ja Karjala olivat
vielä hyvin takapajulla. Kuten edellä on jo kerrottu,
ehkäisi Viipurin läänissä kehitystä venäläinen
hallintojärjestelmä. Savossa ja Pohjois-Karjalassa viljelys oli nuorta.
Juuri kun se oli pääsemäisillään alkuun, joutui maamme
kaakkoisosa Venäjän valtaan. Liikenne Savosta ja
Pohjois-Karjalasta merisatamiin silloin suuresti vaikeutui. Kokkolaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
