Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansallisisänmaallisen heräämisen aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
71
pirstaleita. Tarkempi tutkimus on osoittanut nämä väitteet
perättömiksi. Asianlaita on päinvastainen: Suomesta ja
osittain Inkeristä ja Virosta runot ovat kulkeutuneet
Venäjän Karjalaan ja siellä saaneet sen muodon, jossa Lönnrot
ne tapasi. Kalevalaa voi siis pitää koko suomenkielisen kansan
yhteisenä henkisenä omaisuutena.
Matias Aleksanteri Castrén käänsi Kalevalan ruotsiksi
jo v. 1841. Saksaksi ilmestyi se vuosikymmentä
myöhemmin. Sittemmin se on käännetty monille eri kielille.
Veljesmaassamme Virossa se on antanut aihetta
»Kalevipoeg»-nimisen kansaneepoksen syntymiselle, mikä on nostattanut
sikäläistä kansallistuntoa. Antoipa se kaukana Amerikassa
sysäyksen Hiavatha-runoelman syntyyn.
Suomalaiselle taiteelle Kalevala ja Kanteletar ovat olleet
ehtymätön lähde. Sekä runopukuinen että suorasanainen
suomenkielinen kirjallisuus on runsaasti viljellyt niistä saatuja
aiheita ja niiden herättämiä mielikuvia. Ne ovat olleet myöskin
kuvanveistäjien (Johannes Takanen), maalarien (Akseli
Gallen-Kallela) ja säveltäjien (Jean Sibelius) innoittajina.
Onpa ruotsinkielisessäkin kirjallisuudessamme havaittavissa
kansanrunoudestamme saatuja vaikutelmia.
Koko kansalliseen ajatus- ja tuntemistapaamme Kalevala
on painanut oman henkisen leimansa. Jokainen
kansakoulu-lapsikin on muodostanut jotakin mielikuvaa itselleen sanan
voimaan luottavasta Väinämöisestä, taitavasta seppo
Ilmarisesta ja kovaosaisesta Kullervosta.
Silloin kun Lönnrot aloitti suuren isänmaallisen työnsä,
Suomen kirjakieli oli vakiintumaton. Toiset tahtoivat sen
pohjaksi Itä-, toiset Länsi-Suomen murteita, toiset Raamatun
kieltä. Lönnrot, joka tarkoin tunsi monia murteita, otti
niistä, mitä havaitsi parhaaksi, ja liitti vanhaan kirjakieleen.
Siten hän tuntuvasti vakiinnutti ja rikastutti suomenkieltä.
Kansanrunoja Lönnrot ei täydelleen muuttanut
kirjakielen muotoon, vaan säilytti niiden omituisen
luonnonrait-tiin ja kansanomaisen luonteen, niiden hieman
karjalaistu-neen kielen. Mutta silloin kun hän omissa kirjoituksissaan ja
kirjallisissa tuotteissaan käytti suomenkieltä, hän oli aikansa
parhain.
Vv. 1837—40 hän toimitti Mehiläinen-nimistä lehteä.
Siinä julkaisi hän kansaa herättävää ja valistavaa lukemista,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
