Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen sivistystaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
177
Valtio-oikeudelliselta kannalta puheenalaisella
lairiseli-tyksellä oli erittäin laajakantoinen merkitys. Jos
suomenkieli tosiaankin voimassa olevan säätylain nojalla, jommoinen
v:n 1734 laki oli, oli katsottava vieraaksi kieleksi, ei sitä
olisi voitu tehdä virkakieleksi muutoin kuin uudella
sääty-lailla. Silloisen polven oli vaikea suhtautua asiaan
kiihkottomasti, mutta nyt jälkeenpäin tyynesti harkitessa asioita
voidaan myöntää, että parempi olisi ollut, jos kielikysymys
olisi saatu järjestetyksi valtiopäivien ja hallituksen
yhtäpitävällä päätöksellä.
Valitettavasti niin ei tapahtunut. Hallituksella
mainitaan olleen tarkoituksena jättää v:n 1885 valtiopäiville esitys
asiasta. Mutta kun edellämainittujen kielianomusten kohtalo
säädyissä osoitti, etteivät valtiopäivät asiasta saisi
myönteistä päätöstä aikaan, jäi esitys antamatta. Asia ratkaistiin
hallinnollisesti. V 1887 määrättiin alemmat virkamiehet
ja virastot käyttämään paikkakunnan kieltä, mutta
ylempien sallittiin itse määrätä virkakielensä.
Kansamme enemmistö oli tyytyväinen siihen, että
kieliasiassa vihdoinkin oli saatu kinastelusta loppu ja että
saattoi toivoa rauhallisempaa aikaa. Mutta ruotsinkielisellä
taholla oli suuttumus suuri, minkä väitettiin johtuneen
siitä, että asia oli ratkaistu epäperustuslaillisella tavalla,
vaikka vähän aikaa sitten juuri sillä taholla oli puolustettu
sen hallinnollista käsittelyä. Todellisuudessa lieneekin
suuttumukseen paljon vaikuttanut se, että vanha etuoikeutettu,
mukava asema oli kadotettu. »Kantani kieliasiassa»-nimisessä
kirjasessaan professori C. G. Estlander tapahtuman johdosta
lausui nuo usein toistetut sanat, että suomenmielisyys
oli,henkisesti ja siveellisesti ala-arvoinen sekä sivistykselle
turmiollinen luopumusliike. Loistavalla kansalaisjuhlalla
hänen puoluelaisensa häntä tämän johdosta kunnioittivat.
Mutta Finland, Uusi Suometar ja Helsingfors Dagblad
vastasivat ankarasti mainittuun kirjoitukseen.
Kehoitukset sovinnollisuuteen kaikuivat ruotsinkielisellä
taholla kuuroille korville. Liberaalinen puolue, tuo
periaatteellisesti epämääräinen liitto »vallan, rikkauden ja
intel-ligenssin välillä», kuten Snellman sitä aikoinaan nimitti,
kulki auttamattomasti hajaantumistaan kohti. Jo v:n 1885
valtiopäivillä sen vaikutus oli vähäinen; ja v:n 1887 lopussa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
