Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeustaistelun aika - Asevelvollisuuskysymys ja helmikuun julistuskirja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
197
Asevelvollisuuskysymys ja helmikuun julistuskirja.
V:n 1899 ylimääräiset valtiopäivät, jotka kokoontuivat
mitä vakavimman mielialan vallitessa, saivat
käsiteltäväkseen asevelvollisuuslakiehdotuksen, joka oli valmistettu
Pietarissa antamatta Suomen viranomaisille tilaisuutta esittää
omaa näkökantaansa. Lakiehdotus olikin sen mukainen.
Siinä lähdettiin siitä edellytyksestä, että Suomi oli pelkkä
venäläinen maakunta eikä mitään muuta. Siksi sen
sotalaitoksenkin tuli olla yhdistetty Venäjän sotalaitokseen, mikä olisi
merkinnyt sitä, että Suomen miehet olisi voitu viedä
asevelvollisuuttaan suorittamaan mihin Venäjän valtakunnan
ääreen tahansa, että hallitsija venäläisten neuvonantajiensa
esityksestä olisi voinut lisätä Suomen sotilasrasitusta mielin
määrin, että suomalaiset olisivat voineet joutua palvelemaan
venäläisissä joukko-osastoissa kieltämme taitamattomien
päälliköiden komennettavina j. n. e.
Pietarissa oltiin jo etukäteen selvillä, etteivät Suomen
valtiopäivät näihin mullistushankkeisiin suostuisi. Sen vuoksi
niiltä »odotettiin» ainoastaan lausuntoa siitä, »missä määrin
asevelvollisuuslakiin ehdotetut uudet järjestelyt maan oloihin
nähden käytännöllisesti soveltuvat elantotapoihin Suomessa».
Säätyjen lainmukainen päättämisvalta tahdottiin siis ilman
muuta syrjäyttää.
Siitä huolimatta Venäjällä pidettiin välttämättömänä
laajentaa hallitsijan valtaa maassamme, jotta valtiopäivien
tekemä päätös sitä helpommin voitaisiin jättää huomioon
ottamatta. Jo Aleksanteri III:n aikana laadittu suunnitelma
perustuslaillisten oikeuksiemme supistamiseksi kaivettiin
kätköstänsä esiin ja lähetettiin Suomeen julkaistavaksi.
Senaatissa syntyi tuskallinen erimielisyys: taipuako keisarin
tahtoon vaiko asettua vastarintaan. Toisin sanoen: oliko
Pietarista tullut julistuskirj-a Suomen sisäisen itsenäisyyden
hävittämisestä julkaistava vai ei. Puolet senaatin jäsenistä
oli julkaisemisen puolella, puolet sitä vastaan.
Varapuheenjohtajan ääni ratkaisi julkaisemisen puolesta. Suuri yleisö
hyvin yksimielisesti piti senaatin menettelyä erehdyksenä
ja tunsi katkeruutta niitä senaattoreja kohtaan, jotka
äänestivät julkaisemisen puolesta. Vaikutusvaltaisin heistä oli
Yrjö-Koskin en; häneen ensisijassa kohdistuikin yleisön tyyty-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
