Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeustaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
203
Suurmiehemme tarkoitti ilmeisesti Venäjältä uhkaavaa
vaaraa ja toivoi, että kansallisuuskysymys olisi ratkaistu,
ennenkuin venäläisten vihamiestemme hyökkäykset alkaisivat.
Hänen toivomuksensa ei ollut täydellisesti toteutunut, kun ne
alkoivat. Sitä puolue-erimielisyyttä, joka maassamme
routavuosina vallitsi, jyrkensi ilmeisesti kielitaistelun jättämä
katkeruus. Venäläisen sorron jatkuessa valtiollinen
puolustautu-miskykymme ei kuitenkaan joutunut koetukselle yksistään
kansallisen, vaan myös yhteiskunnallisen rikkinäisyytemme
vuoksi. Lopulta yhteiskunnalliset epäkohtamme kävivät
vielä kohtalokkaammiksi kuin kansallinen hajanaisuutemme.
19:s vuosisata, joka suomalaisen sivistystyön ja
taloudellisen elämän alalla merkitsi niin suurta nousukautta, ei
yhteiskunnallisessa elämässämme vienyt yhtä onnellisiin tuloksiin.
Kuten edellä on mainittu, oli Suomi viime vuosisadan
alussa jokseenkin yksinomaan maanviljelysmaa. Vuosisadan
loppupuoliskolla olot huomattavasti muuttuivat.
Maataloudesta toimeentulonsa saaneen väestön lukumäärä tosin
lisääntyi, mutta sen prosenttiluku maan koko
asukasmäärästä huomattavasti pieneni (79 %:sta v. 1865 68* %:iin
v. 1900).
Maassamme on siis viime vuosisadan jälkipuoliskolla
havaittavissa sama kehityssuunta kuin kaikissa sivistysmaissa:
maatalousväestön lukumäärän suhteellinen väheneminen,
mutta muiden väestöryhmäin lisääntyminen.
1860-luvun katovuodet, kuten edellä on kerrottu,
muodostavat loppukohdan isonvihan ajoilta jatkuneelle
maanviljelys- ja uudisraivaustyön varassa tapahtuneelle väestön
kehitykselle. Aluksi heikommassa muodossa, mutta
1880-ja 1890-luvulla yhä selvemmin alkaa aivan uusi suunta päästä
Suomen väestön kehityksessä vallalle. Erämaat ovat
menettäneet vetovoimansa ja väestön kehityksen pääsuunta
kohdistuu yhä selvemmin kaupunkien ja teollisuusseutujen
väkiluvun kasvamiseen. Koko maan väenlisäyksestä tuli
1890-luvulla jo yli kolmasosa kaupunkien väenlisäyksen osalle.
Kaupunkiväestö, joka v. 1865 oli ollut vain 7 % koko maan
väkiluvusta, oli v. 1900 jo lisääntynyt 13 %:iin ja v. 1909
oli vastaava luku 15 %. Kaupunkien yhteinen asukasluku
oli viimeksimainittuna vuonna 451 030 henkeä. Maaseudulla
heikkenee väestönlisäys sisämaan maanviljelysalueilla, mutta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
