Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wahingolliset eläimet ja metsästyslakimme turvattomat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
s v s i. Sen Vahingollisuus on yleensä
tunnettu ja syyllä siitä huomautettu.
Lapissa on se oikeana witsaukiena Porolaumojen omistajille. Eräänä muonna tappoi ja raateli susi läW-Suomes°
su lapsiakin. Kuntain maksama tappo- raha, 100 mk. täysikaswaneesta ja 50
mk, poikasesta on marsin paikallaan.
Paikallaan on myöskin 25 mk. tapporahan maksaminen lampaita tuhoaomasta ilm eks est a. Vahingollisesta, mutta Pohjoisilla seuduilla harminaisesta ahmasta on samalla tawoin tapporahan maksaminen marisin
Paikallaan, maikka 50 mkaa täysikasmaneeslta ja 25 mkaa Poikasesta ehkä lienee liian paljon.
Uiman toisin on sitäwastoin asianlaita, mitä tulee tapporahan suorittamiseen ketusta. Ketunnahka, joka on kelwollinen ainoastaan talwisaikaan, on ennen kaikkea armokasta
turkistamaraa. Siksi tuottaa jokainen
kesällä tapettu kettu maalle taloudellista tappiota.
Metsästykselle on ketun mayingollisuus ihmeteltäMan pieni kaikista merkillisistä ~metsästysjutuista" huolimatta. Ketun Punainen turkki näkyy liian hymin, sen kulkemisen metsässä ilmoittamat jo pitkän matkan
päästä metsän suojeluspoliisit: waris,
Punarinta-satakieli y. m., eikä sen
Mainu ole kyllin tarkka, jotta se Möisi
mainittamllssa määrässä saada kiinni
~syötämäksi kelpaamia metsäneläimiä".
Etema metsästäjä ja käytännöllinen
eläinten tuntija, konserivaattori Gustaf Kolthoff, on Perusteellisten tutkimusten jälkeen supistanut ketun magollisuuden metsästykseen nähden (katso: Gustaf Kolthoff, ~Wart Villebråd", 1 osa) siihen, että se ~PoikkeustapaukMll syö ruuaksi kelpaamaa
metsänriistaa", s. o, niin ihmeteltäwän Mahaan, että metsänriistanhoitoyhdistyksissämme kuultujen suurten
sanain ~punaisen sissin" toiminnasta
olisi Pitänyt tehdä metsästäjämme
miltei naurettamiksi niin heidän omissa kuin yleisönkin silmissä.
Maamiehelle on kettu sangen
hyödyllinen, sillä se on paras
hiirien ja Peltomyyräin hämittäjä. Ia
Peltomyyrät syömät tawallisina muosina, Marsinkin silloin kuin Milja on
aumoissa, paljon miljaa, Paljon enemmän kuin moni aamistllllklllln, (Tarkastllkaapa ivaan esim, kuhilaiden alla olemia myyränpesiä. Kunkin Pesän ääressä tapaa silloin maassa kuopan tai pari sellaista, reunojansa myöten täynnä miljaa Poikasien tulemaksi
tarpeeksi.) Taksassa omat Peltomyyrät monasti esiintyneet tuhoa tuottamalla tamalla, saaden aitaan useihin
miljooniin markkoihin nousemia wahinkoja.
Wahinkoa maamiehelle tuottaa kettu
ainoastaan marastamalla kanoja metsässä tai sen reunalla sijaitsemista torpista ja taloista. Joskus on myöskin sattunut, että joku Manha kettu
on tappanut Pienen karitsan. Mutta
kaikki jutut siitä, että kettu olisi s«rmannut ja mienyt mennessään täyskasmuisia lampaita, riippumat Marinaan joko määristä huomioista tahi
on niitä pidettämä, tumallisina ~metsäs°
tysjuttuina", s. o. sellaisina, joilla ei
ole totuudenmukaista Perustetta.
Tässä lienee myöskin Paikallaan
mainita, että kettu syö paljon metsämarjoja, kun ne omat kypsyneet.
Eläintieteilijälle ja eläintenystämälle on kettu hymin mielenkiintoinen
eläin, joka henkisessä suhteessa o« kaikkia Milleinä elämiä Petoeläimiämme
korkeammalla. On sangen opettamaa
tutkia niitä eri tapoja, joita kettu käyttää selmiytyäkseen sangen erilaatuisista
Maikeuksista elämässä. Kettu Mustaa siten tiedemiehelle kysymykseen, miten korkealle ymmärryksessä petoeläin
woi kohota Petoeläintyypin mukaan
rakennetuilla aimoilla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
