Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 25. Minä vallotan Hispaniolan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
196
en aijo takaisin kapteeni Kidd’in satamaan.
Tarkoitukseni on purjehtia pohjoiseen lahteen ja laskea laiva
siellä rauhassa rantaan.»
»Tietysti se on tarkoituksesi», hän huudahti. »En
hän toki liene niin suuri pöllö, etten sitä älyäisi!
Minä olen koettanut onneani ja joutunut alakynteen,
ja nvt olet sinä käskijä. Pohjoissatamaan! Eihän mi
nulla ole valitsemisen varaa, ei totta totisesti! Minä
auttaisin sinua viemään laivan vaikka suoraan raastuvan
pihamaalle. Tuhat tulimmaista, sen tekisinkin!»
Minusta hänen ehdotuksensa oli järkevä. Me teimme
kaupat siinä tuokiossa. Kolmen minuutin kuluttua minä
ohjasin Hispaniolaa myötätuuleen pitkin Aarresaaren
rantaa, toivoen hyvinkin voivani sivuuttaa pohjoisen
niemen ennen keskipäivää ja pääseväni pohjoissatamaan
ennen nousuvettä. Silloin voisimme rauhassa laskea)
aluksen rantaan ja odottaa, kunnes laskuvesi sallisi mei
dän mennä maihin.
Minä köytin peräsimen ja menin alas omalle kirs
tulleni, josta toin äitini antaman pehmeän silkkitienä
liinan. Sillä sitoi Hands minun avullani reiteen saa
mansa syvän haavan ja saatuaan vähän ruokaa sek;
kulauksen pari viinaa hän alkoi silminnähtävästi vir
kistyä, istui suorempana, puhui äänekkäämmin ja sei
vemmin ja näytti kaikilla tavoin kokonaan toiselta
mieheltä.
Tuuli oli meille erittäin suotuisa. Me kiisimmt
sen ajamana kepeästi kuin lintu, ja saaren rannikki
vilisi nopeasti ohitsemme alati muotoaan muuttaen
Pian olimme sivuuttaneet ylevämmät seudut ja kei
nuimme matalan hietaisen rannan edustalla, jossa sieli;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
