Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
109
täreni huolta pitävä. Ja niin on meillä
ensikerran elämässämme tuo ihme, johon turhaan olen
hakenut mitään vastaavaisuutta kansamme
aikakirjoista: ihminen voi tulla kalaksi, mutta kala ei
koskaan ihmiseksi.
Se osoittaa meidän rotumme eittämätöntä
ylemmyyttä. Sillä me olemme valmiit, mutta
ihminen on keskitekoinen, kuten voi jo huomata
siitä, miten vaikeasti hän vedessä hengittää, mutta
■vielä enemmän siitä, että hän vain harvoin ja
poikkeustapauksissa voi tulla toimeen omalla
valollaan. Siksi hän pelkää pimeyttä, jota me
rakastamme, ja rakastaa valkeutta, jota me
vihaamme. Näin on ikuinen juopa meidän välillemme
kiinnitetty. He syövät meitä ja me heitä, he
vetävät meitä valkeuteen, me heitä pimeyteen.
Missä me toisemme kohtaamme, se tapahtuu
jommankumman kuolemaksi. Siksi näyttää niin
harvinaiselta tämä tilaisuus, missä — kenenkään
syömättä, kenenkään syödyksi tulematta — tapaavat
toisensa ihminen ja kala. Mutta se näyttää siltä
vain pintapuolisesti katsoen, sillä totisesti kuolee
tällä hetkellä ihminen ja syntyy kala hänessä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
