Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
II.
YHTEISYYS.
Maailmansodan tuottamat kärsimykset, joiden veroisia
ei historia ole ennen tuntenut, eivät voineet tukehuttaa
ihmiskunnan parhaimpien povesta sovinnon ja rauhan
uskoa. Sodan kauhujen keskellä he yhä kiihkeämmin ikävöivät
sitä hetkeä, jolloin kanuunain tulen sammuttua ja
hävitysraivon näännyttyä olisi heidän aikansa nousta ja
ryhtyä työhön rauhan hyväksi. Ja nyt on jo päästy siihen,
että parhain osa ihmiskuntaa myöntää pysyväisen
rauhan välttämättömyyden.
Vuosisatain kuluessa on rauhan harrastus ollut vain hyveellistä
tavoittelua, sitä ei ole tajuttu niinkuin nyt käytännölliseksi
välttämättömyydeksi.
Rauhan käsite on tietenkin elänyt samat vaiheet kansojen
historiassa kuin se elää kunkin yksityisen elämässä.
Rauhaan voi päästä vain tietoisen ponnistuksen kautta
henkisesti kehittymällä.
Rauhan tajuaminen oli mahdotonta raakalaiskansoille,
heimokunnittain ja sukukunnittain eläjille. Heidän keskeiset
välinsä eivät olleet mitenkään järjestetyt,täydellinen
mielivalta ja sattuma ajoi heidät ryöstö- ja kostosotaan.
Luonnonesteet: vuoret, virrat, erämaat, meret,,
eroittivat ihmisiä toisistaan. Ei osattu toistensa kieltä,
ei tunnettu tapoja, ei uskontoja. Vasta vähä vähältä rakennettiin
teitä, syntyi kauttakulkua, tavarain vaihtoa,
alettiin tajuta toistensa kieltä ja tuntea tapoja. Uskonnolliset
käsitteet yhtyvät ja samalla laajenee tietoisuus
maan suuruudesta, ymmärretään, ettei ole mitään pohjatonta
kuilua, johon laivat syöksyvät jouduttuaan muka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
